tiistai 25. helmikuuta 2014

25214

Miellän itseni hätäiseksi ja malttamattomaksi.
Mielestäni minulle on ominaista ajattelumalli: kaikkimiullehetitänne.
Sellainen olenkin... monessa asiassa.
Yksi on poikkeus.
Epänormaali pitkämielisyys ei ole erityisesti omaa ansiotani - minun on yksinkertaisesti ollut pakko olla se, joka miettii sadasosansekunnin ajan ennen kuin syöksytään haasteisiin.
Sählähöhtä-ihmiselle sadasosakin on pitkä aika ja vaatii äärimmäistä ponnistelua.

Ai kukako minua on kouluttanut tyyneyden poluilla?
Kukako on tietenkin pieni ruskeani.
Hevonen, joka  menee kutosvaihteella ja turbo päällä.
Katsellessani tätä "täysillä eteenpäin, vaikka pakki päällä" -tyyppiä tulen hyvin tietoiseksi omasta hätäisyydestäni.
Ajoittain olen pelännyt, etten pysty olemaan se, joka pitää hommat hanskassa.
Pelosta huolimatta olen pystynyt asioihin, joihin en ikinä olisi uskonut kykeneväni.

Tänään tiedostan kuinka Moona on saanut minut tekemään itsestäni taitavamman kuin ikinä olisin itse uskaltanut unelmoida.
Ei ihan tuorein kuva meistä.



2 kommenttia:

  1. Mikä olisikaan tässä asiassa parempi opettaja kuin eläin? Itse olen myös erittäin kärsimätön kaikkimullehetinyt -ihminen, jota koirat ovat opettaneet parhaansa mukaan.

    p.s. kiva blogi sulla! Tää taitaa olla ensimmäinen kommenttini, vaikka olenkin jo jonkin aikaa käynyt täällä lueskelemassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla, että tykkäät ja mukavaa, kun kommentoit :) Minullekin koirat ovat hevosten lisäksi olleet hyviä opettajia :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!