tiistai 7. tammikuuta 2014

7114

Tammani on kymmenvuotias.
Takana on sadoittain treenitunteja.
Sen jälkeen kun kolmevuotiaana aloitimme ratsastusharjoitukset on Moona ollut pisimmillään kolme päivää peräkkäin ratsastamatta.
Olemme valmentautuneet ja kilpailleet säännöllisesti siitä lähtien kun Moona oli neljä.
Olen mokaillut.
Olen menettänyt hermoni.
Olen liioitellut.

Olen myös tehnyt jotain oikein, kun tavallisena tammikuun tiistaina kävellessäni tarhalle päin ja viheltäessäni pieni tammani jättää välittömästi kaivelupuuhansa tarhan perimmäisessä nurkassa sännäten vinkupukkilaukkaa luokseni.
Jos Moona puhuisi ihmistä, se huutaisi JEE, LÄHETÄÄN REENAAMAAN!!!
Ihana hevonen.

Treeniolosuhteet ovat kamalat, mutta ei hätää.
Tallimme päädyssä on 10 metriä kertaa 10 metriä piha-alue, jossa on ainut jäävapaa alue.
Olemme Moonan kanssa kiepsutelleet seitsemän metrin laukkavoltteja.
Voitte olla varmoja, että yksikään poni ei käänny ens kisakaudella pienemässä tilassa uusinnassa kuin Moonani.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!