torstai 30. tammikuuta 2014

30114

 Olen sydämeltäni ylpeä hölmöläinen
sydämeltäni ylpeä hölmöläinen
sydämeltäni ylpeä hölmöläinen
enkä osaa lopettaa
Scandinavian Music Group: Ylpeä sydän


Kuluvalla viikolla jatkui Viivin fyysistä läsnäoloa vaativa opiskelu.
Osallistuin seitsemän muun graduaan valmistelevan kirjallisuutta opiskelevan kanssa seminaariin, jossa hahmottelimme tulevan kevään aikataulua.
Lisäksi ohjaajamme tsekkasi millaisessa vaiheessa itse kunkin gradu on.

Olen tuntenut aina itseni vähintäänkin hieman erilaiseksi yliopisto-opiskelijaksi, mutta useimmiten tunnen itseni äärimmäisen epänormaaliksi.
En oikein tiedä millainen siellä pitäisi olla.
En oikein tiedä mitä minulta odotetaan.

Tässä pieni referaatti ohjaajani kanssa käymästäni keskustelusta:

(O=ohjaaja, V=Viivi)
O: No missäs vaiheessa Viivi on?

V: No tänään sivulla 70. Se on vielä semmosta sekavaa. Tarttee hioa, mut seitkyt sivua on kirjotettuna.

O: Oh oh, kuulinko oikein, 70?

V: juu

O: No japas, huh huh, missä välissä sinä olet tuon kaiken ehtiny?

V: No tässä välissä kun tutkimussuunnitelma oli hyväksytty.

**************************************************************

Viivi ei oikein ymmärrä, jos ollaan tekemässä jotain niin miksi sitten ei tehtäisi?
Viivi ei oikein usko jahkailun voimaan.
Viivi on myöskin siinä määrin jääräpäinen ettei viitsi olla jatkuvasti ohjaajan luona varmistamassa, että on oikealla tiellä.
Viivi on tyyppiä mie ihe.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!