torstai 16. tammikuuta 2014

16114

Olen potkiskellut hereille unelmageneraattoriani.
Pienemmässä mittakaavassa nimittelen sitä myös tavoitemasiinaksi.
Oli nimi mikä tahansa tarkoituksena on tehdä elämästä mielekästä ja elämisen makuista.
Haluan havahduttaa itseni haluamaan.

Kiire, työlääntyminen ja velvollisuudet ovat hieman näivettäneet kykyäni haluta ja saavuttaa.
Kirjoitin jo aiemmin, että olen ryhtynyt tietoisesti kasvattamaan tavoitteiden taimia ja unelmien versoja.

Olen ollut tuskastuttavan meneväisellä moodilla.
Aikaa ajattelulle ei juuri ole ollut.
Aamulla töihin, omia treenejä joko ennen töitä tai töiden jälkeen, pikapikaa tallille pelastamaan heppaset pakkasesta, moonailut, graduilua (50% minimimäärästä kirjoitettuna WUHUU!!), illalla iltajumpat Ilman johtolankaa katsellessa, nukkumaan ja sama uudestaan.

Kaikesta huolimatta löysin näin aluksi kivan ja tarpeeksi kutkuttavan tavoitteen.
Yhdet kisat Moonalle ja Viiville.
Hykerryttävä oivallus; varsaloma taitaa siirtyä vielä vuodella, sillä pienhevosten SM-kisat ovatkin tänä vuonna meille parempaan aikaan kuin edellisinä vuosina.
Ja vaikka hopee ei oo häpee, niin oishan se reteetä käydä hieman revittelemässä Moonan kanssa.
Edellisellä kerralla liihottelin Urjalassa herrasmiesseurassa.
Mutta tuumaillaan tuumaillaan ja katellaan mitä keksitään.
Tämä kutina on sitä oikeeta kutinaa, taidan olla sittenkin vielä hengissä :)
Edellä mainittu herrasmies Unikki. Yhden SM-hopean ja valtavan sydämen hevonen. Hevonen, joka vaikutti elämäni tuleviin tapahtumiin huikein seurauksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!