keskiviikko 25. joulukuuta 2013

251213

Olen tahtonut täällä jakaa hyvää.
Olen tehnyt tietoisen valinnan: jättänyt ikäviä asioita marisematta, yrittänyt nähdä kaikessa hyvää ja tarjoilla sitä teille.
Nyt teen tietoisen poikkeaman.

Olisin halunnut tulla kirjoittamaan kanelin ja kardemumman tuoksuisesta, lämpöisestä ja iloisesta sekä rentouttavasta joulustani.
Edellä mainittu on fantasia.
Totuus on samannäköinen kuin vallitseva säätila - kalseaa, märkää, mutaa ja pimeää.
Olen stressannut viimeiset kaksi päivää.
Stressannut väsymystä.
Stressannut levottomuutta.
Stressannut lepäämättömyyttä.
Stressannut saamattomuutta.
Stressannut gradua.
Stressannut sitä, että olen stressannut.

Tiedän, että aivot ja kroppa pitäisi asettaa lepotilaan.
Yritän, mutta onnistuu yhtä näppärästi kuin pulkkailu lumettomassa rinteessä.

Taidan yrittää liikaa.
Taidan vouhottaa turhasta.
Kaikkihan on ihan hyvin - olen terve, minulla on läheisiä ympärilläni...

Tutkiessani gradua varten tekemiäni muistiinpanoja paperipinkan välistä tippuu pieni repäisty lappunen.
Lappu täynnä mustekynällä tuherrettuja asioita.
Luen yhden:
Ihminen voi menettää ainutkertaisen ihmisyytensä, jos hän suhtautuu itseensä välineellisesti.
En tiedä mihin virke liittyy tai kenen se on.
Mutta voi luoja siunatkoon kuinka oikealla hetkellä se sanan kirjaimellisessa merkityksessä tupsahti silmieni eteen.
Minun on lakattava suorittamasta elämääni.
Minun on lopetettava Viivi kaikkitietävän, kaikkivoipaisen ja kaikestaselviävän esittäminen.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!