maanantai 11. marraskuuta 2013

Joka kolmas

Se tulee joka kolmas viikko.
Oireet saattavat erehdyttävästi kuulostaa kuukautisille, mutta sitä se ei ole.

Kaikki alkaa maanantaiaamuna ennen aamupalaa ja jatkuu sunnuntai-iltapäivään.
Olo on yliherkkä.
Itkeskelen jatkuvasti.
Äskettäin pillahdin itkuun kuunnellessani Krista Siegfridsin Can You See Me? -kappaletta.
Sitten tulevat ahdistuskohtaukset.
En valmistu ikinä, en tajua mistään mitään, en löydä paikkaani maailmassa -ajatukset valtaavat mielen.
Tenttikirjojen lukeminen ei suju.
Löydän itseni silmäilemästä samaa sivua viidettätoista kertaa, eikä minulla ole mitään käsitystä mitä olen juuri ollut lukevinani.
Olen alituiseen kiukkuinen.
Pinnani on olematon.
Jupisen ja jurputan kaikesta.
Lihaksia särkee.
Olo on voimaton, vaikka menneillään on vasta viikon toinen treeni.
Nieleskelen mahahappojen makua suustani.
Vastalauseita huutavista jaloista huolimatta lähden juoksemaan neljättä vetoa corollan rengasta perässäni raahaten.
En kannusta itseäni hyvä hyvä hienosti menee jaksaa jaksaa -kannustuksilla.
Tässä vaiheessa käyn keskusteluja itseni kanssa ainoastaan luolamiesten tavoin yksisanaisin karjahduksin hitto perkele saatana.

Ihan oikeasti käy mielessä olen kyllä ihan kajahtanut, kun vapaaehtoisesti teen tätä.
Tämän jälkeen on kaksi helpompaa viikkoa ja tämän takia silloin elämä on helppoa, yhtä hymyä.

Ja mystinen Se tai Tämä on kova treeniviikko.


2 kommenttia:

  1. Ooot ilmeisesti vaihtanut lajia seiväshypystä juoksuun? Mikä tulee päämatkaksi (matkoiksi?) Tsemppiä treeneihin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, seipäät on ainakin väliaikaisesti hyllytetty. Päämatkaa ei ole päätetty. Katsellaan kuinka lähtee kulkemaan. Oletettavasti kuitenkin jotain 200-800 m välillä. Kiitos tsempeistä :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!