sunnuntai 24. marraskuuta 2013

iätöntä PART. 2

Jatkoa perjantain turinoihin.

Aiheena: onnellisuus ei katso ikää ja urheilu on ikuista.
Taustatietona: minulla on tuossa heppojen heinävarastossa 15 kilon levytanko ja painot kotipunttailuja varten.

Lempipäivän ja hyvän vireen innoittamana tein iltapäivällä peltitolkulla riisipiirakoita.
Mummo on edelleen oikea käsi kipsiin paketoituna ja sen seurauksena leivontakyvytön.
Ilahdutin myös mummoa ja ukkoa piiraslämpimäisillä.
Mummolassa kyläillessäni pian 80-vuotias isäni isä, ukko, tuli viereeni hieman ujo ilme kasvoillaan.
Ukko aloitti hieman kierrellen ja kaarrellen: Jos tallilla ihmetyttää, että mitä siellä on tehty, niin ei tarvitse hätäillä. 
Minä tähän: Ai en mie oo huomannu, että siellä olisi mikään väärässä järjestyksessä.
Ukko: No hyvä, kun mie oon siellä innostunu niitä painoja nostelemaan. Aina ohi mennessä käyn kymmenen kertaa nostamassa tankoa. Pittää käy, että voimat säilyy ja se on niin mukavaa ja niin vahva olo tullee.

Turhaan minä tuohon yritän lisätä mitään. Kyllä te tiedätte. IHAN HUIPPUA! Kumpa minäkin tuon ikäisenä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!