maanantai 25. marraskuuta 2013

ihanan ihastunut

Vastarakastuneen huumaa.
Tuhat pientä perhosta vatsassa ennen tapaamista.
Jokainen uusi asia herättä WAAUUU-efektin: kuinka maailmassa en ole tullut ennen edes ajatelleeksi tällaista?!?!
Yhdessä ollessa aika saa siivet. Puolitoista tuntia on silmänräpäys.
Ensi hetkestä tiesin; tästä tulee hyvä juttu.
Samaan aikaan tuntuu turvalliselta, silti kihelmöivän jännittävälle.
Hapuillen tunnustelen.
Havainnoimalla toista opin enemmän itsestäni.

Olen korviani myöten ihastunut.
Sokea ihailussani.

Olen käynyt kolme kertaa method putkisto -tunnilla ja humaltunut tästä kaikesta.
Olen kuin uudesti syntynyt kroppaani.
Värisyttää nytkin, kun ajattelen kehosta tekemiäni huomioita ja oivalluksia.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

iätöntä PART. 2

Jatkoa perjantain turinoihin.

Aiheena: onnellisuus ei katso ikää ja urheilu on ikuista.
Taustatietona: minulla on tuossa heppojen heinävarastossa 15 kilon levytanko ja painot kotipunttailuja varten.

Lempipäivän ja hyvän vireen innoittamana tein iltapäivällä peltitolkulla riisipiirakoita.
Mummo on edelleen oikea käsi kipsiin paketoituna ja sen seurauksena leivontakyvytön.
Ilahdutin myös mummoa ja ukkoa piiraslämpimäisillä.
Mummolassa kyläillessäni pian 80-vuotias isäni isä, ukko, tuli viereeni hieman ujo ilme kasvoillaan.
Ukko aloitti hieman kierrellen ja kaarrellen: Jos tallilla ihmetyttää, että mitä siellä on tehty, niin ei tarvitse hätäillä. 
Minä tähän: Ai en mie oo huomannu, että siellä olisi mikään väärässä järjestyksessä.
Ukko: No hyvä, kun mie oon siellä innostunu niitä painoja nostelemaan. Aina ohi mennessä käyn kymmenen kertaa nostamassa tankoa. Pittää käy, että voimat säilyy ja se on niin mukavaa ja niin vahva olo tullee.

Turhaan minä tuohon yritän lisätä mitään. Kyllä te tiedätte. IHAN HUIPPUA! Kumpa minäkin tuon ikäisenä...

perjantai 22. marraskuuta 2013

iätöntä

Some people are old at 18
and some are young at 90...
time is a concept that humans created.
-Yoko Ono

Olin suunnitellut tehokkaan graduaamupäivän.
Suunnitelmat muuttuivat.
Ensin iski suorittaja-Viivin ajatukset: hitto, homma ei edisty suunnitellussa tahdissa.

Istuimme mummon kanssa vieretysten terveyskeskuksen odotushuoneessa.
Olimme istuneet kaksi tuntia odottamassa.
Jonain toisena hetkenä Viiviä olisi korventanut ja paljon.
Nyt ei.
Siinä me istuimme.
Välillä mummo ja minä juttelimme ohilaahustavien tuttavien kanssa - yksi ei ollut saanut kivuiltaan nukkua juuri lainkaan, toinen kulki aivan kaksinkerroin selkävaivojen vuoksi...
Toisten vointia tiedusteltiin. Rehellisesti vastattiin, että kipuja on, mutta kukaan ei valittanut kohtaloaan.
Mummolla on oikea käsi paketoituna ja sormet sinisenä pakkautuneesta verestä.
Miehensä on samaan aikaan alueellisessa keskussairaalassa valmistautumassa leikkaukseen.
Silti me juttelemme riisipiirakoiden täytteen oikeaoppisesta levittämisestä, älypuhelimen käytön hankaluudesta, uuden takkini kauniista väristä ja siitä mitä aiomme syödä lounaaksi.
Jutustelemme kuin ketkä tahansa kaksi ystävätärtä.

On terveellistä elää muuallakin kuin koulukirjojen, muistiinpanojen ja gradun maailmassa.
Elämä on hetkiä, jotka eivät kaipaa analysointia ja liikaa miettimistä.
Mitä väliä, jos kaikki ei olekaan ihan tiptop.
Aina on jotain hyvää johon tarrautua.


tiistai 19. marraskuuta 2013

mie tykkään miehistä

Tykkään miehistä.
Jumaloin kroppaa, johon lihakset tuntuvat tarttuvan silkalla raudan katselulla.
Olen kateellinen äijille, joille on sallittua uhoaminen biologiaan, adrenaliiniin ja testosteroiiniin vedoten.
Ihailen sitä järkähtämätöntä tyyneyttä, jolla miehet pystyvät suhtautumaan sellaisiin maailmanloppua ennustaviin tapahtumiin kuin kadonnut puhelin, epäonnistunut harjoitus, ei-niin-laadukas luku gradussa tai rähjäinen ulkonäkö.
On siistiä, että täysi-ikäisenä on ihan ok pelata ja innostua konsolipeleistä.
On hämmentävää, että sama ihminen lukee Astrid Lindgreniä sekä käsittää funktiolaskuja.
Ja sitten tämä käsittämättömyys: Miksi mies tummassa puvussa voi näyttää samaan aikaan niin tyylikkäälle, rennolle, varmalle, viisaalle, huolitellulle, komealle ja voimakkaalle (Ja tästä upeasta habituksesta huolimatta olen kuullut monien miesten tuntevan olonsa epämukavaksi puvussa !!!!)

Tänään on kansainvälinen miestenpäivä. Eikö ole hullua, että näillä kaikilla rakastettavilla miehillä on ollut oma päivä vuodesta 1999, kun me naiset olemme saaneet omamme 100 vuotta aiemmin.

Mitä parhainta miestenpäivää!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Joka kolmas

Se tulee joka kolmas viikko.
Oireet saattavat erehdyttävästi kuulostaa kuukautisille, mutta sitä se ei ole.

Kaikki alkaa maanantaiaamuna ennen aamupalaa ja jatkuu sunnuntai-iltapäivään.
Olo on yliherkkä.
Itkeskelen jatkuvasti.
Äskettäin pillahdin itkuun kuunnellessani Krista Siegfridsin Can You See Me? -kappaletta.
Sitten tulevat ahdistuskohtaukset.
En valmistu ikinä, en tajua mistään mitään, en löydä paikkaani maailmassa -ajatukset valtaavat mielen.
Tenttikirjojen lukeminen ei suju.
Löydän itseni silmäilemästä samaa sivua viidettätoista kertaa, eikä minulla ole mitään käsitystä mitä olen juuri ollut lukevinani.
Olen alituiseen kiukkuinen.
Pinnani on olematon.
Jupisen ja jurputan kaikesta.
Lihaksia särkee.
Olo on voimaton, vaikka menneillään on vasta viikon toinen treeni.
Nieleskelen mahahappojen makua suustani.
Vastalauseita huutavista jaloista huolimatta lähden juoksemaan neljättä vetoa corollan rengasta perässäni raahaten.
En kannusta itseäni hyvä hyvä hienosti menee jaksaa jaksaa -kannustuksilla.
Tässä vaiheessa käyn keskusteluja itseni kanssa ainoastaan luolamiesten tavoin yksisanaisin karjahduksin hitto perkele saatana.

Ihan oikeasti käy mielessä olen kyllä ihan kajahtanut, kun vapaaehtoisesti teen tätä.
Tämän jälkeen on kaksi helpompaa viikkoa ja tämän takia silloin elämä on helppoa, yhtä hymyä.

Ja mystinen Se tai Tämä on kova treeniviikko.


perjantai 8. marraskuuta 2013

Varo varo varo

Varo, jos olet liian avoin ja tuttavallinen - oppilaat voivat tulla tietoisiksi epävarmuudestasi.
Varo, jos keikut jumppapallon päällä - saatat kaatua ja loukata itsesi.
Varo, jos laukkaat hevosella, jolla on pelkät päitset - ehkä putoat.
Varo, jos juttelet höpsöjä - joku voi pitää sinua aivan bimbona.
Varo, jos valvot myöhään - aamuherääminen tuntunee kuolemalle.

Varo sitä varo tätä.
Aina löytyy este, joka kannattaisi kiertää.
Varman päälle on yleisesti hyväksyttyä toimintaa; tapa, jolle ei paheksuta.

Saisinko enemmän, jos kieltäytyisin varomasta?
Huutaen, kiljuen, mesoen ja turhia vatvomatta.
Mennä vain ja elää.
Seuraavaa hetkeä murehtimatta.

Opettelen elämää ilman liiallista varovaisuutta.

Elämä on elämistä ei varomista varten.



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Voitto



Kyllä minä tykkään voittamisesta.
En siksi, että muut näkevät minut palkintojenjaossa.
En siksi, että suoritukseni jälkeen kuulen sanat: ”Siinäpä mallia muille.”

Tykkään voittamisesta, koska muistan tien, jota pitkin voittoon on kuljettu.

Jokainen treeni, vaikka satoikin vettä ja lähtiessä tuntui hieman kurjalle.

Edellisenä iltana irronnut kenkä: Minä pitelen jalkaa ja lattialla istuva iskä vääntää nauloja. (Kolmen kengän poistamiseen näillä amatööreillä meni enemmän aikaa kuin vakkarikengittäjällämme menee kaikkien tallimme hevosten kengittämiseen yhteensä)

Paskan lapiointia aamukuudelta ennen kisoja.

Rento ja tyytyväinen ratsu treeneissä.

Leipää taskusta hamuava turpa.

Hymyilen, koska muistan hetket, joiden takia voin seisoa pienen ruskeani kanssa parhaiden rivistön vasemmassa laidassa.
 Viivin ja Moonan kisakausi 2013 on taputeltu. Voitimme. Nyt treenataan. Kisoihin kenties keväällä ennen lemmenlomaa tai sitten keskitytään suoraan vain seurusteluun mustan herran kanssa.