torstai 24. lokakuuta 2013

Vähän menossa

Hiljaista on pidellyt, mutta ainoastaan täällä blogimaailmassa.
Minuun on asemoitunut gradusuoditin.
Tarkoittaa sitä, että olen ylikriittinen kaiken tuottamani tekstin suhteen;
vain paras kelpaa.
Blogitekstiä ei synny, koska kaikki tuntuu valjulle.
Tuntemukseni näyttävät kirjoitettuna samalle kuin viime kesäinen kaurakeksi tuoretta korvapuustia odottaneen silmissä.

Yritän nyt parhaani mukaan sietää tätä tekstiä, jotta saan tämän julkaistuksi.

Tällä viikolla on ollut uuden treeniohjelman ensimmäinen kova viikko.
Tarkoittaa suomeksi kirjoitettuna enemmän, kovemmin, pitempään.
Hieman hirvitti etukäteen.
Kuinka olen jaksanut?
Ihan hienosti, vaikka ensimmäisien määrävetojen
(joiden piti olla hapottomia, mutta joissa jostain syystä hapotti silti)
aikana ei päässäni soinut Rocky -tunnari, vaan lähinnä Arttu Wiskari.
Tiedäthän: Kuule mun toive mä haluan pois, tai jotain sen suuntaista.

Pelkät treenit olisivat ihan helppo juttu, mutta onnistuin järjestämään itseni koululle töihin koko loppuviikoksi. Aikaa palautumiseen on aika hintsusti, mutta ainakin toistaiseksi energiaa ja intoa riittää ja hyvä niin.
Aikaa ei ole liian vähän. On vain jatkuvasti jotain tekeillä.

Kuva: Lotta Jäppinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!