tiistai 29. lokakuuta 2013

Mutaliejussa

Vihmova syystuuli saattaisi inhottaa.
Tilsiminen mutaliejussa voisi ällöttää.
Hämäryys iltapäivä kello kahdelta pystyisi masentamaan.

Talsin punaisissa kumppareissa ja pipo silmillä.
Pieni ruotsalaistamma kävelee vierelläni.
Vaikka tuuli on myrskyisä, hevoseni on levollinen.
Tammani hipsuttaa mutaisella turvallaan hiuksiani.
Hän sanoo: Kiitos, kun saatat minut sisälle.

Minua hymyilyttää.
Hymyilyttää, vaikka rakastan kuivaa, lämmintä säätä ja vallitseva säätila on edellä mainitun vastakohta: kosteaa ja kalseaa.
Ilman mitään erityistä syytä ajatus nousee tietoisuuteeni.
Hymyilyttää.
Tuntuu hyvälle. Tässä ja nyt. Kyllä minun täytyy tykätä tästä. Elämästä näiden hevosten vierellä. Ei kai muuten hymyilyttäisi täällä liejussa tarpoessa?
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!