tiistai 8. lokakuuta 2013

Ihan yksin. Silkasta onnesta.

Tiedätkö mitä tapahtuu piripintaan vedellä täytetylle saaville, johon heitetään pallo?

Minä tiedän, sillä minulle kävi tänään niin.

Tai oikeammin minun saaviini ei heitetty yhtä palloa, vaan vähintään seitsemän.

Ylitsevuotavaan kyynelten läikkymiseen ei ollut mitään yhtä erityistä syytä.

Ajelin illasta kotia kohti ja tuumailin päivän tapahtumia.

Havaitsin tänään treenattavieni harppauksittain edenneen kehityksen.

Olin saanut ratsastaa parilla huippumageella ponilla.

Moonani oli tänään ollut miellyttävä, yhteistyöhaluinen ja yritteliäs.

Pärjäsin upeasti päivän omassa treenissä, vaikka jalat muistuttelivat jo lähtiessä eilisistä harkoista kipuilemalla.

Sitten radiosta kuului ensin Jonna Tervomaan Minä Toivon, sitten Uniikin Pätkätöis ja viimeisenä Snow Patrolin Chasing Cars.

Siinä minä ulisi. Yksin. Kutostiellä. Silkasta onnesta ja kiitollisuudesta tätä elämää kohtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!