maanantai 7. lokakuuta 2013

Hyppääjästä juoksijaksi



Sormet syyhyää.
Pinkkiä ja glitteriä säihkyvät kynnet napsuvat valkoisen Samsungin näppiksellä.
Painan yhä uudelleen näppäintä Backspace.
Haluan kirjoittaa ja kertoa, mutta uutisten vapauttaminen pelottaa.

You may delay, but time will not.
Benjamin Franklin 

Kysymyksessä ei ole mitään vakavaa. Ei ainakaan maailman mittakaavassa. En aio paasata maapallon ylikansoittumisesta tai ilmastonmuutoksesta tai Lähi-idän sodista.
Kuitenkin Viivin skaalassa puhutaan tsunamin veroisesta mullistuksesta. Päätöksiä ei ole tehty yhdessä yössä. Olen vatvonut ja jahkaillut. Pomputellut entäs jos entäs jos -palloa ees ja taas. Ajatukset ovat selkiytyneet. Tunteistani en vielä osaa sanoa muuta kuin: hemmetin epävakaista. Pelottaa niin paljon, että eilinen meni itkeskelyksi. Onnea on kuitenkin pelko, sillä se kertoo siitä, että välitän. Pelon voi blokata rohkeudella – tekemällä, vaikka hirvittää. Itku taas on puhdistavaa. Se huuhtoo vanhat arvet.
En ole ripustanut yksiäkään piikkareita naulaan, mutta sanottakoon, että kattotelineet aion otattaa keltaisen Skodani katolta. Tiedossa on uudenlaista treeniä. Nyt juostaan ja jos kesällä 2014 ollaan kisakunnossa niin sitten kilpaillaan. Tiedossa on paljon uutta. Muutokset vaativat aloittamista, ei vuoren juurelta, vaan merenpinnan alapuolelta. Ylpeyttä on nieleskelty ja nyt katsellaan nöyrästi eteenpäin. Tällaista haastetta ja tutinaa en ole kohdannut aikoihin. Hu hu huippua!!! 
Champions aren't made in the gyms.
Champions are made from something they have deep inside them.
-a desire, a dream, a vision.
Muhammad Ali 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!