perjantai 6. syyskuuta 2013

Kun sie et käy missään

Pitäisikö hälytyskellojen soida, kun mummoni 75-vuotta on huolestunut siitä etten käy missään.
Tarkennuksena; mummon mittapuulla kaikki mihin liittyy urheilu, ratsastaminen tai työ eivät kuulu kategoriaan missään.
Tarkennuksena numero kaksi; mummon huolestuneisuus liittyy ensisijaisesti viivyttelyyni lastenlastenlapsien suhteen ja hän pohjimmiltaan tarkoittaa hyvää.

Olen liian mukavuudenhaluinen valvomaan perjantai-iltana kymmentä myöhempään (Ainakin, jos valvomiseen liittyy kotoa poistuminen. Aion kuitenkin tänään uhmata valvomiskykyäni ja seurata Suomi-Espanja matsia kotona)
Lisäksi olen liian omistautunut harrastuksilleni (Kaikki riehuminen tänään on pois huomisesta keskittymiskyvystä kisasuoritukseen.)

Kyllä, minä on se kaikkein ärsyttävin pikkutarkka niuhottaja. Mutta puolustuksekseni sanon: minä olen niuho vain itseäni kohtaan. Minun nähdäkseni muut saavat touhuta mitä haluavat, vaikka touhunsa olisivat sellaisia, joita halveksin. Minulle riittää, että Viivi kestää ruodussa.

Tällainen minä olen. Perjantai-iltana mustikkametsässä kera russeleiden. Olen ei missään ja siitä tavattoman onnellinen. Elämä tuntuu niin paljon todellisemmalle kumpparit jalassa ja roskia hiuksissa kuin korkkareissa ja kasvot meikin takana.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!