maanantai 30. syyskuuta 2013

Merkitystä

Kaikki hyvin on,
en ole erityisen onneton.
Joskus hetkittäin,
mietin onko sittenkään hyvä näin.
PMMP - Onko sittenkään hyvä näin
Soudan ja huopaan, vatkaan ja veivaan graduveneessäni.
Puuhailen sen kanssa.
Etsin, löydän, hukkaan ja sama alkaa alusta.
Sivistyneissä piireissä ja sievästi sanottuna tätä kutsuttaisiin pohjatyöksi.
Nyt ollaan takapajulassa ja olen rääväsuu.
Minä kutsun tätä jahkailuksi.
Vihaan sitä, etten saa mitään näkyvää aikaiseksi.

On paljon kivempaa käsitellä todellisia asioita.
Omassa päässä asiat pakenevat kuin parvi lintuja havaittuaan vaaran.
Moonan lämmin turpa poskea vasten on niin konkreettinen ja helppo käsittää - merkitys: tässä on hyvä olla.
Rasituksesta tärisevät jalat ovat myös ymmärrykseni alueella.
Huomenna ne ovat vahvemmat ja kestävämmät.
Tätä varten ne on tehty - kuljettamaan minua paikasta toiseen.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Siskokset


Väkisin, pakottaen ja vailla iloa. Koska minun täytyy.
Matkasta riemuiten, vaikeuksista oppien ja hymy huulilla. Koska minä voin.

Minä tasapainoilen kahden välillä.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on mennyt yli hyvän. Liian vakavaksi. Asiat ovat saaneet järjettömät mittasuhteet. Milloin on treenattu liikaa itseä, milloin hevosta. Milloin syömäni ruuan kontrolloinen on ollut ainut elämänlaatuani määrittäjä. Milloin olen antanut itselleni oikeuden elää vain täydellisten koulusuoritusten verukkeella.

Sitten ilman mitään erityisiä sattumia oivallan jotain uutta itsestäni ja elämästäni. Teen niin kuin osaan ja kykenen arvostamaan itseäni ja saavutuksiani juuri sellaisena kuin ne ovat. Lasken yhä useammin irti epäolennaisuuksista. Riisun häpeän naamion ja näen mahdollisuudet selkeämmin. Uskallan jännityksestä huolimatta avata uusia ovia.

Kaksi tapaa elää näyttäytyvät ensin vastakohtaisina. Yhä uudelleen tarkasteltuina ne näyttäytyvät minulle hyvin läheisinä. Ne ovat kuin siskot; samaa sukua, mutta kuitenkin ratkaisevasti erilaisia. Samankaltaisuus saa ne joskus sekoittumaan keskenään. Kehitykseen ajava kritiikki muuttuu hyödyttömäksi itseruoskinnaksi. Täsmällisyys ja huolellisuus saavat muodon pakko-oireina.

Minun elämäni on rajankäyntiä. 

Tavoittelen iloa ja onnellisuutta, mutta ajoittain, tahtomattani lipsahdan väärälle puolelle. Onneksi aina voi tehdä korjausliikkeen ja palata tien aurinkoiselle puolelle.


lauantai 21. syyskuuta 2013

Lauantai-iltana

Nautin tunteestä, että minulla on kaikki hallinnassa.
Kuluva viikko ei ole sujunut likikään suunnitelmieni mukaan.

Minun piti ahkeroida gradun tutkimuskirjallisuuden parissa.
Todellisuudessa olen ollut päivät koululla sijaisena ja illat pitänyt urheilukoulua sekä treenannut hevosia.

Lauantai-iltana olen aivan väsynyt.
Kulunutta fraasia käyttääkseni olen myös onnellinen.
Väsynyt, mutta onnellinen.

Hevoset ovat olleet yhteistyöhaluisia.
Urheilukoululaiset eivät olisi malttaneet lähteä treeneistä kotiin.

Huomio itselleni: elämä voi olla varsin mukavaa vaikkei kaikki menisikään niin kuin olen suunnitellut.


maanantai 16. syyskuuta 2013

iso G

Hän oli aina luullut, että kun unelman
kuluttaa loppuun, siihen kyllästyy, siitä
saa tarpeekseen, että siitä luopuminen
on sitten helpompaa. Nyt hän tietää 
paremmin. Unelmia voi päästä hetkeksi
koskettamaan, niitä voi päästä maistamaan,
mutta ne eivät koskaan kulu loppuun.
Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja
Huomenna alkaa Viivin viimeinen pinnistely kohti filosofian maisterin tutkintoa.
Graduseminaari, jonka aikana työstän lopputyöni eli gradun, kokoontuu tiistaina kello 16.

Kyllä, en tunne itseäni yhtään varmaksi. 
Kyllä, jännittää ihan pirusti.
Kyllä, jokainen isoon G:hen liittyvä ajatus tuntuu lamaannuttavan aivosoluni.

MUTTA

Tiedän, että handlaan tämän.
Eri asia on sitten se suoriudunko niin hyvin kuin haluaisin.
Juuri nyt haluaisin vain juosta ja ratsastaa.
Välttelenkö kohtaamista ison G:n kanssa?
KYLLÄ!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

onnea

Luopuu kaikest, ni saaki kaiken.
Sattuva teesi suunnittelematon.
Sattumaretki, elämä on ikuinen jatkuva hetki.
Koska kaikki on ihanaa. Ei oo pelkojakaan.
Juju: Onnea
Kuva pikkuveljen ekoista kisoista. Upea kuva on Pinja Kumpulaisen käsialaa.
Tulee kohta, jossa on lopetettava itsensä kampittaminen.
Ensin pikkuinen myötämielisyyden häivähdys.
Sitten iloluonteinen hetki.
Sen jälkeen onnistumisen murunen.
Tulee toisia murusia.
Ajan kanssa, kärsivällisyydellä, voi murusista valaa kimpaleen, joka on arvokkaampaa kuin kulta - kimpaleen onnellisuutta ja onnistumisia.

Kuinka mittaamattoman ylpeä olen omasta varsanrääpäleestäni, joka kanssani viipotti ensimmäisellä esteradallaan kilpailuissa?

Kuinka järjettömän onnellinen olen Moonasta, joka liikkui tänää rennommin ja yhteistyöhaluisemmin  kuin aikoihin?

Tietoisuus, että olen matkalla oikeaan suuntaan, on hykerryttävän ihana tunne.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kun sie et käy missään

Pitäisikö hälytyskellojen soida, kun mummoni 75-vuotta on huolestunut siitä etten käy missään.
Tarkennuksena; mummon mittapuulla kaikki mihin liittyy urheilu, ratsastaminen tai työ eivät kuulu kategoriaan missään.
Tarkennuksena numero kaksi; mummon huolestuneisuus liittyy ensisijaisesti viivyttelyyni lastenlastenlapsien suhteen ja hän pohjimmiltaan tarkoittaa hyvää.

Olen liian mukavuudenhaluinen valvomaan perjantai-iltana kymmentä myöhempään (Ainakin, jos valvomiseen liittyy kotoa poistuminen. Aion kuitenkin tänään uhmata valvomiskykyäni ja seurata Suomi-Espanja matsia kotona)
Lisäksi olen liian omistautunut harrastuksilleni (Kaikki riehuminen tänään on pois huomisesta keskittymiskyvystä kisasuoritukseen.)

Kyllä, minä on se kaikkein ärsyttävin pikkutarkka niuhottaja. Mutta puolustuksekseni sanon: minä olen niuho vain itseäni kohtaan. Minun nähdäkseni muut saavat touhuta mitä haluavat, vaikka touhunsa olisivat sellaisia, joita halveksin. Minulle riittää, että Viivi kestää ruodussa.

Tällainen minä olen. Perjantai-iltana mustikkametsässä kera russeleiden. Olen ei missään ja siitä tavattoman onnellinen. Elämä tuntuu niin paljon todellisemmalle kumpparit jalassa ja roskia hiuksissa kuin korkkareissa ja kasvot meikin takana.



tiistai 3. syyskuuta 2013

Kun mie oon vaan tämmönen

Miekun oon luonnostaan tällainen niin en mie voi.

Ihmisten suosikki paskalaari on perimä.
Kuka ei voi voimaharjoitella, koska on luonnostaan rimpula.
Toinen ei voi toimia yrittäjänä, koska on stressaaja.
Yksi ei voi laihduttaa, koska on luonnostaan herkkuperse.

Minä olen luonnostani impulsiivinen, kiihkeä, kilpailuhenkinen jopa aggressiivinen.
Ratsastaminen, erityisesti nuorten hevosten kanssa työskentely, vaatii pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä, lempeyttä ja tyyneyttä - ominaisuuksia, jotka eivät todellakaan ole minulle luontaisia.
Varsinkin junnuna minulla oli isoja ongelmia hevosten kanssa, koska menetin usein hermoni.
Olen tehnyt paljon töitä itseni ja ajatusteni kanssa.
Edelleen käy niin, että kuohahtaa yli.
Nykyään raivostuminen tapahtuu ani harvoin, koska olen nähnyt paljon vaivaa.

En ole ammattilainen, enkä pidä itseäni minään taiturina. Olen kuitenkin saanut kiitosta työskentelystäni hevosten kanssa; erityisesti lempeydestä ja "lehmänhermoisuudesta".
Tämä ei ole tullut itsestään.
Itselleen voi paljon.
Ei tarvitse olla sellainen kuin "luonnostaan" on.
Toisille tietyt asiat ovat helpompia ja sitten on niitä toisia, jotka joutuvat tekemään h*lvetisti duunia.
Tässä asiassa minä kuulun jälkimmäiseen kategoriaan.



maanantai 2. syyskuuta 2013

Hevonen niin kuin omistajansa

Sairauksien, vaikeuksien ja stressin raatelemat hevonen ja omistajansa hymyilevät tänään pitkästä aikaa.

Moonani, hieman vähemmän jäykkä kuin eilen. Hieman vähemmän jännittynyt kuin eilen. Taputtelen kaulaa kiitokseksi yrityksestä liikkua oikeaoppisemmin.

Viivi, tarpeeksi terve pystyäkseen nostamaan tankoa, joka tuntuu raskaammalle kuin aiemmin. Kankeudesta ja voimattomuudesta huolimatta toistan liikkeen yhä uudelleen. Huomenna tämä sujuu helpommin.

Olemme molemmat säälittävässä kunnossa. Entiset lihakset loistavat poissaolollaan. Voimaa uhkuva riehakkuus on läsnä vain muistoissa.

Onnellisuus ja kiitollisuus ovat silti läsnä. Tänään ryömimme yhdessä kohti valoa - oikeaan suuntaan.
Huomenna olemme hieman enemmän elossa.