lauantai 10. elokuuta 2013

murusia tyytyväisyydestä

Valonpilkahdus näyttää kirkkaimmalle sysipimeässä.
Kuivakka ruisleipäkäntty maistuu makeimmalle nälkäisen suussa.
Helmikoru kimaltaa kauneimmin roskan keskellä.

Juuri kun kuvittelin myrskytuulen kaataneen minut, tuulen suunta muuttuu.
Leppoisa myötätuuli kuljettaa minua suotuisille vesille.

Pienet asiat saavat suunnattomat mittasuhteet; ilakoin elämän mitättömän pienistä hetkistä kuin hullu.
Kolmevuotiaani kantaa itseään ryhdikkäästi.
Pikkutammani työskenteli iloisemmin kuin aikoihin.
Pitkäaikainen kaverihevoseni suoriutuu elämänsä suurimmasta kisasuorituksesta kunnialla.
Näen mondoareenalla hyväntuulisia suorituksia.
Kisakaverien näkeminen nostattaa omaa treenikuumetta useammalla asteella.
Moskovan kilpailut tarjoavat mahdollisuuden myötäelää suurissa tunteissa (olen jo kyynelehtinyt Mo Farahin takia)
.


2 kommenttia:

  1. Tulipa mukava fiilis tästä kirjoituksesta! Niinhän se tosiaan on, että kun on pitkään ollut hankalaa, pienikin hetki onnea ja helppoutta tuntuu mahtavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa.. yksi tärkeimmistä jutuista miksi kirjoitan blogia on se, että voin tuottaa mukavaa fiilistä lukijoille :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!