torstai 4. heinäkuuta 2013

Pientä tutinaa

Ja se oppi lentämään. 
Eikä se murehtinut hintaa, joka sen oli ollut siitä maksettava. 
Lokki Joonatan huomasi, että ikävystyminen ja pelko ja suuttumus ovat syitä, joiden vuoksi lokin elämä on kovin lyhyt, ja koska nämä seikat olivat poissa sen omista ajatuksista, sen elämästä tuli todella pitkä ja upea.
Richard Bach: Lokki Joonatan
Kuva: Minna Pilssari
Kuinka tehokas olenkaan taas ollut. 
Olen potkinut itseäni päähän. Hyppinyt varpaille. Vähätellyt ja ivaillut. 
Vähemmästäkin itseluottamus ja ilo eivät mene nolliin, vaan jäätävästi pakkaselle.
Olen sokaissut silmäni näkemään vain mitättömyyteni ja kuiskinut korvani kuulemaan vain vähättelevät lauseet.
On tehnyt mieli kääriytyä omaan mitättömyyteen.

Olen kyllä touhuillut arkisia askareita: pikkaisen omia treenejä, hieman Moonan treenejä, muutama valmennustunti... kone kestää niillä käynnissä, mutta epäilys häilyy alati takaraivossa: mie en oo tarpeeksi...

Eläminen täysin rinnoin vaatii kuitenkin enemmän kuin hissuttelua leluveneellä turvallisessa satamassa. 
On uskaltautuduttava avomerelle, jotta todella tietää mistä purjehduksessa on kysymys.

Olen vältellyt kesän ensimmäistä seivästreeniä kuin tappavan vaarallista tartuntatautia. En pysty. Olen vielä liian heikko -ajatuksilla olen tukkinut korvani. Tänään altistin itseni tartuntavaaraan. Menin, vaikka polvet tutisivat. Tein, vaikka sydän hakkasi sataa miljoonaa. Selvisin, vaikka ääni huusi päässäni Ei vielä. 
Ja kyllä. Tuntui hyvälle. Seuraavalla kerralla on helpompaa. 

Sama ajatus pätee huomiseen ratsastuskisapäivään. Tilanne on kaikkea muuta kuin hallussa. En voi muuttaa tuulta, jossa purjehdin. Voin vaikuttaa vain omaa purjehdukseeni. Jännittää, mutta rakastan tätä jännitystä. Tämä jännitys kertoo siitä, että välitän. Hällä väliä -asiat, eivät tunnu missään. Merkitykselliset jännittävät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!