lauantai 22. kesäkuuta 2013

Puutarhuri



Kirjoitustaitoni on tehnyt katoamistemppuja.
Ajatuksia on, mutta tekstiä ei synny.
En stressaa siitä.
Mieli meinaa muista syistä haahuilla varjojen mailla.
Tämä on varmaankin sitä suomalaista melankoliaa.
Minulla on asiat oikein hyvin ja siksi surumielisyys tuntuu epäsopivalta.
Lähistölläni on tapahtunut useita ahdistavuuksia, jotka saavat minut näkemään oman onnekkuuteni.
Kaikkien elämässä on mukavaa sekä sitä toista puolta, ahdistavuutta.
Oman onnellisuuden määrittää se, kumpaan edellä mainituista takertuu.
Kumpaa kasvattaa.
Minä haluan kastella, kitkeä ja hoitaa mieluiten onnellisuuttani ja saada sen hehkumaan mummon kukkapenkissä säihkyvän tiikerinliljan lailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!