tiistai 11. kesäkuuta 2013

Idolit lapsuudesta

Katson seitsemän kesää kokenutta serkkupoikaani.
Pikkumies tanssahtelee pelkät kalsarit jalassaan ja hihkuu Pukkia.

Minä muistan mille tuntuu olla seitsemän ja fanittaa.
Kunnioitan ja arvostan tänäänkin lukemattomia ihmisiä monista eri syistä.
Lapsena ihaileminen on toisenlaista, ehdotonta.

Kaksi oli pikku-Viivin asteikolla ylitse muiden.
Nämä eivät olleet Jumalasta seuraavia, vaan taivaallisen maailman yläpuolella.
Minun sankarini, ei kaksi ässää, vaan kaksi ärrää.
Raipe ja Ronaldo.
Tamperelainen syöttövirtuoosi ja brassi maalitykki.
Näiden kahden nimeen vannoin.

Ronaldon myötävaikutuksella tanssin ensimmäisen haparoivan hitaan pojan kanssa koulun limudiskossa.
Minulla oli Ronaldo-paita päällä. Vuotta vanhemmalla kivalla pojalla oli samanlainen.
Katsoimme toisiamme ja kikatimme hämmennyksestä, koska meillä näytti olevan sama pukukoodi.
Nauru mursi arkuuden jään ja niin me liimauduimme toisiimme Savage Gardenin Truly Madly Deeplyn soidessa.
Ronaldo on kaikkivoipa, todistetusti :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!