keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Tosissaan muttei vakavissaan




Moona on minulle ensisijaisesti perheenjäsen. Tärkeintä on arkinen elämä yhdessä. Rapsutukset iltamyslien jälkeen. Vallaton maastolaukka metsätiellä. Riemu uusien temppujen oppimisesta. Kilpaileminen on hauska lisämauste. Kilpailen Moonan kanssa tasan sen verran kuin se tuntuu meistä mukavalle. Vaikka kilpailut ovat meille hauskaa leikkiä, treenaamme yhdessä tosissaan ja ajatuksella. Tosissaan on eri asia kuin vakavissaan. Tosissaan tarkoittaa niin hyvin kuin osaamme ja ajatuksella, mutta ei väkisin ja ehdoitta. Tosissaan mahdollistaa onnistumiset. Onnistumiset ilman valmistautumista ovat sattumia, moukan tuuria. Olemme löytäneet Moonan kanssa meille sopivan tyylin toimia; teemme parhaamme, mutta emme tee tästä elämää suurempaa.

Sitten on tämä toinen hyppelyni: kepin kanssa. En ole vieläkään löytänyt sopivaa tapaa suhtautua yleisurheiluun. Minun aivoihini on juniorivuosista tatuoitu ajatus: urheilu ei ole kuoleman vakavaa, se on vakavampaa. Ei kompromisseja. Ei neuvotteluvaraa. On vain voittoja ja tappiota, kunniaa ja häpeää. Ehdotonta. On vain joko-tai , mustaa ja valkoista. Hetkittäin olen onnistunut saavuttamaan kepeyden ja ilon urheilla. Silloinkin ilo on vahvasti liittynyt menestykseen ja ulkoa määriteltyihin palkintoihin. Olen keskittynyt suorittamaan ja välttelemään epäonnistumisia. Seiväshyppääjä Viivi kadehtii moonailevaa Viiviä. Olen yrittänyt siirtää tosissaan muttei vakavissaan –asennetta myös urheilurintamalle – toistaiseksi ala-arvoisin tuloksin. Tänä kesänä minulla on uusi mahdollisuus toimia toisin. Kevät meni kaikkea muuta kuin suunnitellusti: minun oli pakko antaa löysiä. Opiskelu ja työt kuihduttivat minut. Minulla ei ole treenipohjaa, johon tukeutua kisakaudella. Kun muut aloittavat kilpailukauden, minä aloitan treenaamisen. Menen kisoihin, jos kunto ehtii nousta sellaiseksi, että kisaaminen on mukavaa.

Muistutukseni itselleni: minun ei ole pakko, minä saan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!