maanantai 6. toukokuuta 2013

Ihan perseestä

Kyllä siulla pitäisi olla isompi perse.

Ensin loukkaannuin.
Sitten nielin ylpeyteni ja katsoin totuutta, en silmiin, vaan peiliin ja pelistä peppuun:
tottahan se on, pakaralihakseni ovat kuihtuneet talven aikana.
Turhaa on kuvitella, saati esittää, että omistaisi jamaikalaispikajuoksija-ahterin.
Tuli huono omatunto: näin surkeasti olen huolehtinut itsestäni.
Kevät on karua aikaa.
Talvella kroppa on toppausten suojassa, keväällä totuudet kaivetaan esiin ryysyjen suojista.

Vaikka häkellyin suorasanaisen äitini harkitsemattomasta kommentista liittyen uusiin housuihini ja takapuoleeni, olen nyt kiitollinen ääneen lausutusta epäkohteliaisuudesta.

On totta, että olen laiheliini.
Olen kuitenkin ihan terve ja pääsääntöisesti onnellinen.
Miksi minun tulisi näyttää enemmän yleisesti hyväksytyn kauneusihanteen mukaiselta?
Onko minulla velvollisuus näyttää hyvältä?
Ja kuka saa määrittää tuon hyvän?

Tämän oman perseen ympärillä pyörineen ajatusspiraalin seurauksena olen saavuttanut oivalluksen.
Luulen, että olen onnellisempi, jos en yritäkään näyttää niin paljon jollekin (esim. urheilulliselle, kauniille, hehkeälle).
Jospa yrittäisin enemmän vain elää minuna, vaikka se tarkoittaisikin lättäpersettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!