torstai 18. huhtikuuta 2013

Kunhan ei vajarit

Olin kiristänyt agressioruuvini överitiukalle.
En halua spekuloida täällä syitä vihaisuuteeni.
Kirjoitan vain opetusharjoittelu.

Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole kirjoittaa ärsytyksestä, vaan mainiosta ärsytyksenpoistajasta.
Käsillä oleva viikko on minulle lyhyt - perjantai on vapaa.
Pääsin jo tänään torstain kunniaksi heppailemaan.
Treenikenttämme on sula HIP HIP HURAA!
Rakas Moonani 9-vuotta on aivan liekeissä mahdollisuudesta edetä hiukan(?) vauhdikkaammin.
Tarkoituksenamme oli ottaa muutama maltillinen hyppy sunnuntaista kisakaudenavausta silmällä pitäen.
Moonalla oli muutama poikkeava suunnitelma.
Pikkuinen hevoseni ei edennyt nopeasti, vaan aivan hysteerisen hervotonta vauhtia.
Kurittomuus ei ole erityisen toivottu asia, mutta en saata muuta kuin hymyillä jos jo yhdeksänvuotiaaksi varttunut kaiken nähnyt ja satoja hyppyjä elämänsä aikana hypännyt hevonen jaksaa olla näin innoissaan vain siksi, että saa hypätä.
Voi kuinka kultainen kaikessa riehakkuudessaan hän onkaan.

Kontrastina raivokkaaseen siskoonsa toimii pikkuveli Kaspar 3-vuotta.
Ratsastusharkkoja takana kolme kuukautta.
Olemme kerran ylittäneet puomin yhdessä.
Tänään herra kaikki-käy suorittaa kuuliaisesti pieniä hyppyjä ristikolla valitsemassani temmossa.

Ei ole ainakaan siskoonsa tullut.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!