perjantai 12. huhtikuuta 2013

ei riittävän hyvin

Kuinka kepeää ja vaivatonta on kertoa voitoista?
Onnistumiset ovat bensaa, jonka voimalla uudet onnistumiset roihahtavat entistäkin komeampiin liekkeihin.

Entä jos ryssit?
On kamalan vaikeaa kirjoittaa; en onnistunut.
Sormet kangertelevat näppäimistöllä.
Kirjoitan rivin ja pyyhin sen pois.
Kirjoitan uuden rivin ja pyyhin sen taas.
Onnistumiset tuovat juhlakarkelot, tappio pakottaa ajattelemaan.
Todellinen vahvuus punnitaan silloin, kun etsitään voimia nousta takaisin pystyyn.

Vuosi sitten valmistauduin hyvin luokanopettajaksi pätevöittävien monialaisten valintakokeeseen.
Olin ensimmäinen, joka ei saanut paikkaa.
Tänä vuonna valmistauduin vieläkin paremmin.
Luin tenttikirjat huolellisesti ja menin sopivalla fiiliksellä kokeeseen.
Sain enemmän pisteitä kuin viime vuonna.
Olin toiseksi paras niistä, jotka eivät tulleet valituiksi.
En ole tarpeeksi hyvä.
Usea minut tunteva on sanonut: Olisit ansainnut paikan.
Olen samaa mieltä.
Mielestäni olisin ansainnut paikan.
Valitettavaa on, että tapaluokka on konditionaali.
Jossittelu on turhaa.
Tällaista on elämä: ei reilua.

Minun tapani ei ole jäädä makaamaan tappiokentällä.
Nyt minulla on mahdollisuus keskittyä ensi vuonna graduuni ja valmistua keväällä.
Lisäksi minulle jää enemmän aikaa kaikelle muulle.
Voisin vaikka ruveta opettelemaan puolivolttia takaperin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!