keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Unohduksesta

Kuuntelen Yle Puheelta Jari Sarasvuota kerran viikossa.
Tarkemmin ottaen olen harvoin radion äärellä tiistaina kello 13.
Useimmiten kuuntelen ohjelman Yle Areenasta.
Minun radionkuuntelutottumukseni ovat sivupolku tällä retkellä.
Seuraavat ajatukset ovat herra Sarasvuon johdattelemia.

Mitkä ovat vanhempiesi nimet?
Minun ovat Marjut ja Anssi.

Entä sitten isovanhempiesi?
Minun ovat Eeva, Eero, Sirpa ja Aaro.

Entäpä sitten isovanhempiesi vanhempien?
Isomummojeni nimet on helppo muistaa, koska jokainen heistä eli minun syntyessäni. Perheessäni on edelleen vitsinä sanoa, että minusta meinattiin ristiä heidän etunimiensä mukaan Laina Helmi Impi Iita. Isoukkien nimet on huomattavasti vaikeampi kaivaa muistin tomuisista kammioista. Juho, Alfred, Eino ja äitini toisesta ukista en ole ihan varma (muistelisin hänenkin olleen Juho).

Entäs isovanhempien vanhempien vanhemmat?
Rehellisesti... ei minkäänlaista muistikuvaa.

Aikaa noista ihmisistä on vain reilu vuosisata ja he ovat sukulaisiani, eikä minulla ole minkäänlaista muistikuvaa heidän nimistään.
Saman ajatuksen voi heittää tulevaisuuteen.
Joskus vuonna 2113 Viivin lapsenlapsenlapsenlapsi ajattelee ei miulla kyllä oo hajuakaan mikä miun isoisoisoäidin nimi on.
Olen sillon kadonnut täysin unohduksen syövereihin.

Ensimmäinen reaktiani tähän ajatukseen oli JÄRKYTYS.
Seuraava oli helpotus.
Jos siis kuitenkin unohdun, enkö silloin ole täysin vapaa elämään juuri nyt juuri niin kuin itse haluan.
Voin taydellisen hyvällä omalla tunnolla satsata tähän hetkeen, itseeni, minulle tärkeisiin asioihin ja rakkaisiin ihmisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!