torstai 28. maaliskuuta 2013

Kiitollisuutta

Ajat autoa kuivalla valtatiellä.
Näkyvyys on täydellinen.
Nopeusrajoitus on talvinen kahdeksankymmentä.
Kuinka kukaan viitsii ajaa rajoituksen mukaan?
Vauhti ei tunnu vauhdille vaan hitaudelle.

Kävelet tienpiennarta.
Tuuli humisee korvissa.
Puolenmetrin päässä sinusta kohahtaa linja-auto.
Tunnet tempautuvasi auton matkaan.
Kuinka särkyvä olisin, jos bussi edes hipaisisi minua.
Linja-auto eteni nopeudella neljäkymmentäkilometriä tunnissa.
Puolet hitaammin kuin mateleva autoni valtatiellä.

Kömpelösti yritin havainnollistaa vauhtisokeutta.
Minulle se iskee muuallakin kuin liikenteessä.
Turrun tekemisiini.
Toissapäivän onni on eilisen arkisuutta ja tämän päivän mitättömyyttä.

Itseään on ravisteltava tasaisin väliajoin, jotta kiittämättömyyden tomu ei pääse pesiytymään päälle.

Tämän päivän kirkkain silmin ja vailla turtumuksen sokaistumista osaan olla kiitollinen elämästä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!