maanantai 11. helmikuuta 2013

Olen taas töhöttänyt kuin vilkas viisivuotias sokerihumalassa.
Menen ja tulen ja tulen ja menen.
Murehtien huomista, vatvoen eilistä.
Vaikkei olisi kiire yhtään mihinkään, suoritan suoritan suoritan.
Välttelen kaikin voimin pysähtymisen hetkeä.
Näiden viikkojen piti olla omaa aikaa ennen viimeisen opetusharjoittelujakson kiireellisyyttä.
Salaa mieleeni on ryöminyt epävarmuus ja epäusko.
Pakenen tunteita suorittamiseen.
Ostan itseltäni hyväksyntää suorituksilla.

Kehitystä entiseen on, että saan itseni kiinni rysän päältä.
Voin puuttua rikolliseen toimintaani.
Minun on lopetettava itseni pahoinpitely ja halveksunta.
Uskallettava tutustua itseeni ja arvostettava sitä mitä olen:
juuri tällaisena enkä suoritusteni kautta tuotettuna.

Tähtitaivas kattona, asvaltti mattona,
kuljen minne nenä vie, nenä vie
on määränpääni mikä lie, mikä lie
aina matkalla paratiisiini.
Timo Pieni Huijaus: Paratiisi
Kuvituksessa Viivi 4-vee ilmalennossa kuin Darya Klishina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!