maanantai 25. helmikuuta 2013

Kenen puolesta olet valmis kuolemaan?

Elän hetkiä, joihin seuralaisena osallistuu epävarmuus ja haikeus.
Haluan pitää toivon liekkiä palamassa, mutta samaan aikaan vedän villanuttua ylleni siltä varalta, että tuli ei enää lämmitäkään.
Puhun nyt kissasta, jo neljätoistavuotiaasta.
Hän on jossain ja tämä mystinen jossain on paikka jota me, hänen perheensä, emme tiedä.
Olen itkenyt jokaista lemmikkiä, josta olen joutunut luopumaan.
Silmänurkkani kostuvat muustakin kuin tuulesta, kun näen auton kolhaisemaksi joutuneen jäniksen.
Olen kuitenkin maatilan lapsi ja ymmärrän elämän rajallisuuden.
Jokaisen joutuu hyvästelemään joskus.
Kuolema kuuluu jokaiseen elämään niin kuin hengittäminenkin - pakollisia molemmat.

Kissa ja sen mahdollinen poistuminen elämästäni herättivät aivoissani ajantuksenjuoksun.
Vaikka toivonkin, että kissamme palaa kotiin täynnä elämää, en olisi valmis kuolemaan sen takia.
En uhraisi elämääni, jotta kissa saisi elää.
Jatkoin alkusilmukoiden jälkeen ajatukseni kutomista.
Rakastan suunnattomasti koiriani ja hevosiani, mutta siltikään en kuolisi niiden puolesta.
Olen mittaamattoman kiitollinen, että ne ovat osa eläämäni tässä ja nyt, mutta uskon, että yksikään niistä ei olisi erityisen otettu, jos minä niiden puolesta uhraisin elämäni.
Tehtyäni selväksi lemmikit olin jo hyvää vauhtia silmukoimassa ihmisten maailmassa.
Ajattelin läheisiäni, kaikkein tärkeimpiä ihmisiäni, niitä joihin luotan, niitä joita rakastan.
Olisinko valmis kuolemaan heidän puolestaan?
Minulla ei ole sitä niin sanottua parempaa puoliskoa, joten sen kanssa ei olisi ongelmia: ei tarvitse kuolla ei kenenkään puolesta. Helppo kohta :)
Vanhemmat. Minulla on erittäin läheiset välit vanhempiini. Voin sanoa äitini on myös paras ystäväni, minun luotettuni. Isä on ihminen, johon luotan kuin siihen, että maa on pyöreä. Silti en kuolisi heidän puolestaan. MIKSIKÖ? Tämä vaatii perusteluja. SIKSI että rakastan heitä kumpaakin niin paljon. Kumpikaan ei haluaisi minun kuolevan puolestaan. Tekisin kamalan tempun, jos asettaisin heidät vastuuseen kuolemastani. He molemmat ovat vahvoja ihmisiä ja kestäisivät vastuun, mutta en ikimaailmassa haluaisi asettaa heidän harteilleen synkkää taakkaa minun kuolemastani. Minun näkemykseni mukaan tässä kohden suurempaa rakkautta ja rohkeutta on olla kuolematta.

Aloin olla kauhun partaalla omien ajatusteni kanssa. Tästä ajatusneulonnasta ei tule kaunista neuletta, ei edes reikäistä sukkaa.
Tämä alkaa vaikuttaa ikuisesti keskeneräiselle nukkavierulle sekasotkulle.

Kenen puolesta kuolisin.
Mietin ja mietin. (Onneksi ajomatkani Torsansalosta Joensuuhun on liki parisataa kilometriä niin aikaa on käytössä jos ei megalomaanisesti niin ainakin ihan ruhtinaallisesti)
Jos minun pitäisi kuolla jonkun puolesta, niin kuolisin a. veljeni puolesta tai b. kenen tahansa serkkuni puolesta.
PERUSTELUT:
Rakastan veljeäni suunnattomasti. A on huipputyyppi ja hurmaava persoona. Maailma on parempi paikka, kun hän on täällä. A on tyyppi, joka elää niin kuin tykkää ja se on minusta kadehdittavaa. A ei kuvia kumartele tai mielistele vain mielistelläkseen.
Serkkuni, minulla on seitsemän serkkua. Jokainen heistä on minua nuorempi. He ovat kaikki vielä nuppuja. Orastavia ihmisenalkuja. Olen nähnyt elämää enemmän kuin he. Elämä on hieno ja ainutkertainen juttu; reiluuden ja rakkauden nimissä antaisin omani heille, jos tilanne niin vaatisi. Haluaisin antaa heille mahdollisuuden hengittää, nauraa, rakastaa, hölmöillä, itkeä...

Kiitos, näkemiin, loppu, ajatussyheröni on valmis.
Ymmärrän täysin lukijani, jos et saa selvään.
Omat ajatukseni kuitenkin selvisivät.

2 kommenttia:

  1. <3 Muistan joskus männä vuosina kun oltiin ira.lla kisoissa, teillä oli kaksi hevosta mukana ja kisasit myös muistaakseni unikilla tai kimaralla, ja teiän äiti talutteli teiän kahta hevosta samaan aikaan siellä kisa alueella, samalla kun mentiin marin kanssa tarjoamaan apua niin mari tokaisi miulle et "mistähän tuommoisia äiteja sais?" :D
    -Hanne-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huippua Hanne!
      Mie oon kyllä niin samaa mieltä. Kaikilla pitäis olla tällänen monitoimi-jokapaikanhöylä-äiti kuin miulla :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!