torstai 21. helmikuuta 2013

Illat ovat pahimpia.

Illat ovat pahimpia.
Ajattelen liikaa.
Mietin kaikkea tekemätöntä.
Ahdistun kun en pysty/jaksa/osaa ratkaista kaikkea tässä ja nyt.
Ajatukseni etuilevat huomiseen, ylihuomiseen ja sitäkin kauemmas tulevaan.
Kuriton mieleni haluaa pelastaa koko maailman tai ainakin minun elämäni juuri nyt eikä yhtään myöhemmin.
Olo on riittämätön.

Onneksi tulee aamu, joka pelastaa.
Illan ongelmat ovat aamulla kutistuneet.
Varjot ovat lyhentyneet.
Ja olo on jos ei kaikkivoipainen niin ainakin voimakas.
Tule jo aamu.

2 kommenttia:

  1. Mulla aamut on kaikkein pahimpia, sillon kun herää ja pitää nousta niin kaikki paska tuntuu olevan kasaantunut niskaan. Ja jos on jotain murhetta niin aamulla sen tietää, sitten kun pääsee liikkeeseen niin helpottaa ja illalla olo on varsin murheeton. Niin se on yksilöllistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne ihmiset ovat erilaisia sinäpä sen sanoit :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!