lauantai 26. tammikuuta 2013

tauon jälkeen

Puolet vuodesta on kulunut edellisestä hyppelystä seipään kanssa.
Viimeksi hyppäsin Lahdessa Kalevan Kisoissa.
Siitä asti ovat seipäät olleet siististi säilössä heinävarastossa.
Minulla ei ole ollut ongelmia hyppäämättömyyden kanssa.
En ole potenut edellisten vuosien tapaan huonoa omaatunto, siitä etten ole hypännyt.
Sen sijaan olen harjoitellut kaikenlaista muuta.
En ole huonossa kunnossa, mutta vire hyppäämiseen on (tietenkin) kateissa.
Tänään pakattiin välineet autoon ja kokeiltiin mille se oikea homma maistuu.
Vielä ei oteta kovia vauhteja eikä isoja seipäitä.
Haetaan tuntumaa ja otetta.
Tämä on kuin polkupyöräilyä apupyörillä.
Edellisinä vuosina olen ahdistunut pitkien hyppytaukojen jälkeen.
Olen vihannut kaikkea keskeneräisyyttä ja vajavaisuutta.
Hävennyt.
Nyt tuntuu toiselle.
Askartelen kroppani ja toimintani kanssa.
En saa tarpeekseni treenaamisesta.
Haluan kokeilla yhä uudestaan ja uudestaan.
Tahdon oppia.
Haluan saada kädet toimimaan tehokkaammin kuoppaanviennissä.
Yritän oppia uudenlaisen seipäänkantoasennon.
Tämänhetkinen fyysinen kunto mahdollistaa monin verroin pitemmät hyppytreenit kuin ennen.
Nyt voin keskittyä vain itseeni.
Väsymys ei ohjaa mieltäni epäolennaisuuksiin: toisten miellyttämiseen ja epämiellyttävien tunteiden kestämiseen tai etsimiseen.
Tunnustelen kehoani.
Uskallan tunnustella kroppaani, sillä minun ei tarvitse hävetä huonoutta.
Virheet, mokat ja erheet ovat korjattavissa,
MUTTA korjattavissa vain silloin kun ensin uskallan myöntää ne.
Vailla häpeää ja nöyrästi töitä tehden muutos on mahdollinen.
On tavattoman helppoa olla rohkea, kun liikkuu vain varmuusalueella.
Urheilussa (tai ainakin urheilussa, jossa haluaa kehittyä) täytyy liikkua alueella, jossa kaikkea ei voi hallita.
On vain siedettävä epävarmuus ja keskeneräisyys.
On luotettava hetkeen ja omaan tunteeseen.
Ainainen vilkuilu eteen ja taakse sekoittaa pään.
Jos tietoisuus jää laahaamaan menneeseen tai kurottelee liikaa tulevaan nykyhetki unohtuu ja rytmi sekoaa.
Pelolle ei saa antaa valtaa.
On elettävä tässä ja nyt itsestään ylpeänä, mutta työlleen nöyränä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!