perjantai 4. tammikuuta 2013

Minua on taas opastettu

Luulin, että olen mestari ottamaan ilon irti elämän pienistä jutuista.
Eilen kuitenkin tunsin olevani täysi noviisi elämästä kaiken ilon irti ottamisessa.

Oppejaan minulle täysin palkein antoi kummityttöni K.

Istahdimme keltaiseen Skoda Fabiaani, minä kuskiksi ja K kartturiksi.
Hyräytän tsekki-ihmeeni käyntiin ja samalla K alkaa kiherrellä ja hihittää.
Hän sanalla sanoen pirskahtelee kuin kylmä pommac kaadettaessa jalalliseen juhlalasiin.
Kysyn K:lta mikä saa hänet noin iloiseksi.
Kun pikkuneiti hihitykseltään saa sanoja suustaan, hän toteaa ensin hyvin vakavasti:
Tämä on minun toinen kertani... 
hetken mietintä tauko
...ei ei sittenkään vaan kolmas kerta...
...kun saan istua etupenkillä!
Tähän välin jälleen hervoton naurukohtaus.
Etupenkillä on niin mukavaa ja hienoa... olen kaikkein onnekkain tyttö!

Aamen ja kiitos. Kummia on taas opetettu kuinka tätä elämää kuuluisi syleillä; ehdoitta ja pienimpiinkin onnenhippuihin tarttuen.
Voi kuinka onnekas olenkaan, kun minun elämässäni on tällainen pieni ihme!
ISO SYDÄN tähän kohtaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!