torstai 17. tammikuuta 2013

Ajatuksia ja ahdistuksia kopista

Soveltava opetusharjoittelu vetää viimeisiään ja minun oli pakko käydä hoitamassa muutama asia opiskelukaupungissani.
Sattuipa somasti kaksi hyvää syytä tuulettaa päätä shoppailemalla.
Tai niin minä ainakin luulin, siis että olin shoppailemassa.

Sovituskopin peilit ilmiinnyttävät minut jonnekin aivan toisaalle,
vai miltä kuulostaa:

Kaupan yksi peilissä minulla on jenkkakahvojen alut, jotka keikkuvat housunkauluksella.
Tiedänhän minä, että joulu on minua lihottanut ja luulin olevani sinut sen kanssa.
Taisin luulla väärin.

Kaupan kaksi peilissä minua katselee luuranko. Kädet pelkkää klonkkumaista luuta ja nahkaa.
En ilkeä käyttää tällaista urheilutoppia. Näytän ihan treenaamattomalle.

Olin ihan varmasti eksynyt matkalla sovituskoppiin.
En minä missään sovituskammiossa ollut, vaan huvipuiston peilitalossa.
Tiedättehän paikan, jossa peili toisensa jälkeen muuttaa sinut erilaisiksi kummajaisiksi, joiden rinnalla Shrek ja Notre Damen kellonsoittaja ovat taviksia.

Kuinka reissuni sitten päättyy?
No... päätän että piru perkule, vaikka silmissä kuinka kammoksuttaisi saan pukeutua pinkkeihin farkkuihin ja käyttää jäätävän siistiä urheilutoppia näytinpä niissä kuinka hölmölle tahansa.
Hittoako minä sillä mitä muut ulkonäöstäni ajattelevat.
HYVÄ MINÄ!

2 kommenttia:

  1. Moi Viivi!:) Tässä minä, Julia, jonka ehkä saatat muistaa jostain kisoista tai mistä ikinä;D Halusin vaan sanoa, että tykkään älyttömästi tästä blogistas! ;) 10+ !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Julia!
      Kuinka hauskaa, että oot löytäny tiesi miun blogiin :) Ja kiitos kehuista!
      Tottakai muistan siut kisoista. Kuinka saattaisin unohtaa hurmaavan hymyn, pikku Myy kampauksen ja Suomen parhaimman rimanylitistekniikan naisten mittapuulla :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!