sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Sitku vai nytku?

Se, minkä kehdosta mukanasi kannat, sinut on opetettu uskomaan
Odotat vapautta hautaan saakka, jonotat, koska on tapana niin
Olet kasvatettu tuote, takuuna ikuinen elämä tai luvattu maa
Kumarrat voimaa ja valtaa ja kunniaa
Kumarrat lapsen lailla uskontoa

Niille, jotka opettavat ajo-ohjeita, voidaan suositella valtatietä helvettiin
Ja niille, jotka odottavat vastauksia, kirkkoja, temppeleitä, satulinnoja

Minä menen omin jaloin
Minä menen maisemareittiä

En usko sieluun, en usko vastakohtaan
Elämän pelko on ainoa petoni

Mikä on se kysymys, mihin ei ollut vastausta?
Stam1na
Pohtii, vatvoo ja miettii...
Vanha ja uusi vuosi vaihtavat viestikapulaa hyvin pian.
Konkreettinen muutos saa aikaan liikkeen; katse eteen, katse taakse, katse eteen.
Tuntuu (ja näyttää) samalle kuin lapsi suojatien edessä; pää heiluu kuin poranterä, vasen oikee vasen..
Juuri nyt tuntuu sille etten saa otetta.
En saa käsiini johtolankaa.
Mihin haluan mennä?
Mitä haluan tehdä?
Kuka haluan olla?
Mitä kohti kurkotella?

Vuosi 2012 on tarjonnut minulle paljon.
Pelkään jämähtämistä.
Jos en anna elämälle tarpeeksi, tulee huominen jolloin en saakaan... yhtä paljon.
Toisaalta minulla on monta syytä olla onnellinen juuri tässä.
Onko tyytymättömyys ja/tai tyytyväisyys oikeutettua?
Pitäisikö sitä elää enemmän sitku vai nytku vai kenties jotain siltä ja väliltä?

Neuroottinen neiti Rita saa itsensä jälleen kerran analysoimasta (kenties liian) suuria asioita?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!