keskiviikko 19. joulukuuta 2012

MIE EN HALUU OLLA OPETTAJA

Ja siellähän minä analysoin... niin kuin... 
           totanoin ... minulla on ollut tapana.... ja elikkäs.. missäs minä olinkaan..
Minä... ainiin.. lisäisin että itsehän...
 Vihaan siteerata facebook -ilmauksia, mutta tässä kohtaa on paikallaan:
"Se tunne kun"

Se tunne kun opettaja vain jatkaa ja jatkaa vatvomista (periaatteessa joo ihan tarpeellisista asioista) itsekeskeisesti ja itseriittoisesti vain aikaa kuluttaakseen aiheista, jota en tarvitse. Opettaja puhuu ja puhuu nostaakseen itsensä jalustalle. 
Lomani olisi pitänyt alkaa jo viikko sitten, mutta eipä alkanut.
Matkustin varta vasten 180km yhteen suuntaan kuuntelemaan jahkailua ja opettajan oman itsensä pönkittämistä.

Tähän kohtaan huomiona minulle POST-IT-LAPPU JA RÄIKYVIN KIRJAIMIN JA HUUTOMERKEIN:

TÄLLAINEN OPETTAJA EN KOSKAAN HALUA OLLA!!!!!

Opettajana minulla on suuri vastuu.
Olen varkaana oppilaiden kallisarvoisimmalle omaisuudelle.
Se on korvaamatonta ja sitä voi anastaa vain peruuttamattomasti.
Se on aika.
Heidän aikansa.
Jos luokassa on 20 oppilasta ja pidän 45 minuutin oppitunnin, olen vastuussa yhteensä 900 minuutin käyttämisestä joidenkin henkilökohtaisesta ja rajallisesta ajasta.
KÄSITTÄMÄTTÖMÄN VALTAVA VASTUU.
Tietenkään aina ei voi pitää supermielenkiintoisia, hyperinnostavia, übertärkeitä tunteja,
mutta parhaansa sopii yrittää ja koskaan en halua sortua itseni pönkittämiseen oppilaiden ajan kustannukselle.

Päivän turhautunut paatos oli tässä. Kiitos ja anteeksi aikanne ryöväämisestä.
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!