keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kiitos

Kiitos, että oli pakko pysähtyä.
En itse tajunnut, että taas menin, en liian kovaa, vaan aivan överisti liian kovaa.

Kiitos hetkistä hyvän (EI-koulu) kirjan parissa.
Kiitos sinisestä aamuauringosta Moonan kanssa Torsan harjuilla.
Kiitos kanelikorppuisesta hevosenhengityksestä.
Kiitos pienestä russelista kainassa.
Kiitos luistelusta sukulaisten kanssa.
Kiitos ihanista kahvihetkistä tärkeiden ihmisten seurassa.
Kiitos joutilaisuudesta.
Kiitos omasta yksisarvisesta. (En tiennyt tarvitsevani sellaista, mutta on se vaan YLI SÖPÖ!)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!