maanantai 5. marraskuuta 2012

Hömppäihastus

http://www.youtube.com/watch?v=zD14uKY2q8M
Tiedätkö mitä hömppäihastus tekee ihmiselle?

Hömppäihastus on satunnainen kohtaaminen. Ihminen, ruoka, kappale tai eläin, jonka koet hykerryttävän ihanana. Hetki saa sinut kehräämään. Tunne on katoavainen, mutta siinä hetkessä tajunnanräjäyttävä. Makuelämys, jonka kokee ensimmäisellä lusikallisella parasta suklaakakkua.

Takaisin kysymykseen. Mitä tapahtuu?
Murheet unohtuvat.
Kenties vain hetkeksi, mutta sillä hetkellä haluan sanoa saan unohtaa murheet edes täksi hetkeksi.

Minulle kävi tänään niin.
Ihastun helposti asioihin; villasukkiin, pinkkiin, naamarasvaan, toppaloimeen, pandoihin...
mutta ihmisiin hyvin harvoin.
Arvostan ja ihailen monia, mutta hurmaannun ihastumaan erityisen harvoin.
Olin aamulla yliopiston punttisalilla.
Heiluin varpaat katossa, pää punaisena vatsalihaksiani vahvistaen.
Tömähdän roikkuvatsasarjan päätteeksi jaloilleni ja edessäni seisoo suklaasilmäinen nuorimies turkoosissa paidassa.
Paidassa lukee Pedro.
Jatkan sujuvasti penkkaamaan.
Koko lopputreenin minua vilkuillaan tämän barca-paitaisen suunnalta.
Olen tottunut epäluuloiseen toljotukseen yliopiston salilla (normaalit ihmiset saattavat nähdä jotkin seiväshyppääjän treenit hieman epänormaaleina).
Hölläillessäni viimeistä palautusta minua puhutellaan maailman suklaisimmalla äänellä.
Juttelen hetken ei-espanjalaisen vaan katalonialaisen kanssa ja kiiruhdan hymy huulilla normaalikoululle harjoittelemaan opettajana olemista.

Eikö olekin hullua kuinka yksittäinen hetki voi hymyilyttää vielä illallakin, vaikka määrätön tekemättömien töiden lista odottaakin selätystään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!