keskiviikko 10. lokakuuta 2012

toipilas

"Maailmassa on pahempiakin asioita kuin se ettei voita mitaleja." Pappa sanoi. "Nuoruus on palkinto jo sinällää. Minä olen nyt jo vanha mies eivätkä jalkani toimi niin kuin niiden pitäisi. Toinen korvani on sokea ja toinen silmäni on kuuro."
John Boyne; Nooa Notkoniitty karkaa kotoa
On se jännä miten ihminen ei osaa olla tyytyväinen nykyiseen ennen kuin menettää.
Viime viikolla Viivi ärsyyntyi voimattomista lihaksista.
Vihasi näppyjä naamassa.
Kirosi hamppuisia hiuksia.
Valitti velttoudestaan.

Tällä viikolla olen pystynyt tasan kahteen asiaan.
Ensinnäkin makaamaan sängyssä.
Toiseksi käymään vessassa.

Kipeänä ollessa tajuaa miten ihanaa on kävellä kivutta,
hengittää vapaasti 
ja jaksaa touhuta.

Voisinko jo parantua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!