keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Ihmeenkaupalla

Pohjustusta aiheeseen:
Pääsääntöisesti tykkään opettamisesta ja ohjaamisesta.
Viime viikonloppu ja oppitunnin suunnittelu olivat kuitenkin yhtä helvettiä.
Täysin liioittelematta itkin ja yritin tajuta miten lauseenvastikkeilla pystyy muuttamaan suorat lainaukset epäsuoriksi.
Tuntui siltä kuin en olisi koskaan opetellut suomen kieltä ja nyt minun pitäisi opettaa sitä jollekin epäonniselle lukion ykkösluokalle.
Tilanne oli luisunut jo niin pahaksi, että uhosin lopettavani opettajaopintoni.

Minä en normaalisti ahdistu tällä tavalla.
Olinkin hyvin hämmentynyt tästä epätoivon määrästä.

Tänään olin saanut jonkinlaisen käsityksen suorasta ja epäsuorasta esityksestä.
En ollut kuitenkaan vakuuttunut, että osaisin opettaa niitä yhtään kenellekään.

Kello 10.45 jännitin niin, että pyörrytti, oksetti ja silmissä sumeni.
Tutina ennen Kalevan Kisoja oli pientä tähän verrattuna.

Valuin luokkaan numero 249.
Vedin keuhkot täyteen ilmaa ja päätin, että en juokse karkuun.
En pakene pelkoa; pelkoa siitä, että epäonnistuisin.
Päätin olla minä silläkin uhalla, että en olisi sädehtivän osaava ja suvereenin taitava.

Kello 12.30 ohjaava opettajani sanoo:
"Kuin lumous olisi laskeutunut luokkaan. Aivan mieletön työrauha."

Joskus elämä kantaa juuri silloin kun itse uskot siihen vähiten.

2 kommenttia:

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!