torstai 11. lokakuuta 2012

Hän elää sittenkin...

...liioitellusta limantuotannosta ja räjähdysmäisestä räkämäärästä huolimatta.
Kuinka onnellinen saattaa olla köpäköistä jaloista, kun saa ylipäätään juosta.

Olin päättänyt kammeta itseni esiintymiskuntoon, sillä olin luvannut sädehtiä kahden nuoren suomenhevosneidin kanssa Lappeenrannan näyttelyssä.
Tukkoisuudesta huolimatta ja järkevien pikkuhevosten ansioista esiintymiset sujuivat mallikkaasti.

On ihanaa palata elävien kirjoihin.
Nähdä ihmisiä ja mikä hienointa kuulla hyvien ystävien onnistumisista!

Päivän paras oli kuitenkin RATSASTUSTA MOONALLA!
Pienen heppaseni jalat alkavat olla parempaan päin ja oma sairaslomailuni taaksejäänyttä elämää.
Mitäpä muuta Viivi voi toivoa kuin kävelemistä pienen hevosensa kanssa <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!