torstai 20. syyskuuta 2012

Yksi on varmaa

Mutta jos meistä sittenkin voisi tulla jotain
mitä emme vielä ole... 
niin osaisinko tarttua mahdollisuuteen
ja tehdä elämäni puutarhasta toisenlaisen
kuin se mitä edelliset sukupolvet ovat viljelleet?
Muriel Barbery: Siilin Eleganssi
Tänään ilman minkäänlaisia monimutkaisia filosofisia tiirikointikeinoja avain sopi lukkoon.
Selkeämpi ajatus ja varmuus siitä mitä haluan ovat olleet kätkettynä tuon oven taakse.
Olen kokeillut kaikkia mahdollisia avaimia.
Renkannut ovea.
Potkinut.
Hakannut.
Huutanut.
Kironnut.
Maanitellut.
Itkenyt.
Ja sitten tulee yksi aurinkoinen torstaiaamu.
Minä juoksen vetoja silkasta ilosta (ja osittain siksi, että välttelen seurustelua tenttikirjan kanssa)
ja tietoisuus syntyy aivoissani.
Haluan jatkaa.
Tästä minä pidän, miksi antaisin pelon ja epäuskon uhan erottaa minut sellaisesta, joka tuottaa mielihyvää?
Nyt olen ihan varma; hyppään kaudella 2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!