torstai 6. syyskuuta 2012

Vouhotusta

Kun päivän rasitusten uuvuttamana saavut kotiin, mikätahansa voi ärsyttää.
Tämä ei ole uutinen.

Raahaudun kotiin koulusta/kaupasta/treenistä/viemästä roskia possuni (yleiskielellä jack russellin terrierini Helga ja Hilda) saavat tajunnanräjäyttävän hepulikohtauksen.
He hyppivät jalkojani vasten, nuolevat, raapivat, pomppivat sohvalle ja sängylle, ulisevat ja hihkuvat.
Ärsyyntyneissä aivoissa ensiajatus on ÄLKÄÄ HEI VIITSIKÖ.

MUTTA kurkistetaanpa kortin kääntöpuolelle.
Kuinka moni ihminen hyppii ja huutaa ilosta joka kerta tavatessaan minut?
Rehellisesti: ei yksikään.
Sen sijaa nämä kaksi pientä ruskeavalkoista rakastavat minua niin paljon, että haluavat huutaa sen minulle ja koko maailmalle aina meidän tavatessamme.
Kuinka upeaa on olla näin rakastettu?

Vouhottaminen ei enää  ärsytä minua juuri lainkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!