perjantai 14. syyskuuta 2012

Sekalaisia ajatuksia

Kouluviikko on kuin pedattu sänky.
Se odottaa maanantaita kuin iltaa, jolloin se jälleen avataan.

Viikonloppuni on omistettu nelijalkaisille kavioystävilleni.
Tiedossa on uusia kohtaamisia, treenejä vanhojen tuttujen kanssa sekä tähtihetkiä kilpakentillä.
Kokemuksia on siis luvassa väripaletin jokaiselta äärilaidalta.

Roolienvaihdon hetkellä tuntuu mukavalle selvitellä hieman omia ajatuksia.
Ekat kouluhommat ovat stressanneet minua.
Tämä tapahtuu joka syksy ja aina tästä on selvitty; niin nytkin.
Minun on kuitenkin vaikea hyväksyä sitä, että saan itseni kiinni epäilystä.
Epäilystä, etten pärjää.
Epäilystä, etten ole tarpeeksi...
                                                 ...fiksu, taitava, järkevä, kaunis, avoin, pitkäjänteinen jne jne

Olen niin monet kerrat tajunnut olevani aivan tarpeeksi fiksu, taitava jne,
mutta yhä uudelleen ja uudelleen kadotan tuon tunteen,
ja jälleen joudun etsimään ja löytämään sen.

Kai tällainen keskeneräisyys ja pysymättömyys on sitä ihmisyyttä.
Sitä uniikkia elämää, joka antaa mahdollisuuden kokea ja tuntea uutta.

Joten olen kiitollinen tästä epäröinnistä.
Se kertoo siitä, että välitän.
Välitän itsestäni ja niistä jutuista mitä teen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!