torstai 9. elokuuta 2012

Tanssii hevosen ja leijonien kanssa

Viivin kyynelkanavat ovat saaneet tänään hyvää huuhtelua.
En osaa enkä oikeastaan haluakaan analysoida tarkemmin mikä niissä olympialaisten kouluratsastuksen kür-ohjelmissa saa tunteeni vyörymään tornadon lailla.
Vuosien harjoittelu.
Toisen elävän olennon pyyteetön arvostaminen ja kunnioitus.
Ratsastajan ja hevosen yhteinen kieli; kieli jota ymmärtää tasan kaksi olentoa maailmassa.
Nämä kaksi ovat ratsastaja ja hevonen.
Lisätään soppaan valtavat paineet ja odotukset.
Kaikesta huolimatta nämä kaksi tanssivat yhdessä lähes mahdottoman haastavia kuvioita.
Samaan aikaan taiteilijoita, esiintyjiä, huippu-urheilijoita, kumppaneita, ystäviä.
Mansikkana leivoksen päällä musiikki, joka herättää tunteita, antaa rytmin, on viimeinen silaus.

Olen elänyt tänään parhaushetkiä katsellen Lontoon olympialaisten kür kouluratsastus.
Vuodatin kyyneleitä onnesta, ihailusta, herkkyydestä ja ties mistä tuntemuksista seuratessani hevosten ja ihmisten tanssia.
Erityisesti vavisutti Laura Bechtolsheimerin ja Mistral Hojrisin leijonakuningas-tulkinta sekä Charlotte Durjanin ja Valegron voitontanssi.
Illalla tanssin oman "Valegroni" Moonan kanssa ja sekin tuntui järjettömän autuaalle.

2 kommenttia:

  1. Voih. Ihana postaus. Itse en remontin vuoksi ole ehtinyt katsoa olympialaisia ollenkaan, harmittaa..

    VastaaPoista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!