tiistai 28. elokuuta 2012

Run Forrest Run

Neljäs päivä viimeisistä kisoista.
Kolmas päivä kun treenaan.


Tänään juoksin sateessa.
Totuuden nimissä en juossut, vaan hölkkäilin.
Pystyn etenemään juoksua muistuttaen maksimissaan kahdensadanmetrin matkan.
Pidemmät matkat lyllerrän nylkkyhölkkää.

Tarkoitus ei ollut analysoida juoksukykyisyyttäni, vaan kertoa sisälläni pulppuavista ajatusten lähteistä.

Ensinnäkin; kyllä, tuo treenaaminen on hieman maanistan. En osaa oikein pysähtyä. Saattaa olla niin, että juoksen pakoon jotain hankalaa.
Jos se on pakenemisen arvoista, juoksen vaikka maailmantappiin asti.
Jos minun on tarkoitus käsitellä asia lopullisesti, se saa kyllä minut kiinni juoksin tai en.

Toiseksi; olen tehnyt miellyttävän huomion omassa ajattelussani.
Päässäni pauhaavat epätietoisuus, itsesyytös ja itseluottamuksen puute.
Ne kuiskivat korvissani
olet epäonnistunut       olet huono      olet ruma         sinusta ei ole mihinkään
 MUTTA
tässä tulemme siihen huojentavaan kohtaan.
Ymmärrän näiden salakavalien vihjailujen valheellisuuden.
Ne eivät ole totta.
Mellastakoot höpöhöpö-jutut päässäni.
Minä en välitä.
Minun rauhanlähdettäni ette myrkytä.

2 kommenttia:

  1. hui tommoset ajatukset heti pois ! oot ihan hirmu nätti c: !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, mie vallan hämmennyn tuommosista kohteliaisuuksista :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!