maanantai 13. elokuuta 2012

Panokset kovenee

Enää ei ammuta värikuulilla.
Nyt ammutaan oikeilla luodeilla.

Kesän tärkeimmät kisat ovat ovella ja Viiviä ei ole jänskättänyt vähän, vaan hyvin paljon.
Olen siitä onnellisessa asemassa urheilujeni suhteen, että kukaan ulkopuolinen ei odota minulta mitään.
Ei ole sponsoreita, lajiliittoja tai maajoukkueita, jotka asettaisivat paineita.
Asiassa on vain yksi mutta.
On nimittäin yksi, joka lataa paineet ja se olen minä itse.
Ja tässä lajissa minä olen yhtä ylivertainen kuin Usain Bolt satasella.
Haluan onnistua.
Haluan olla hyvä.
Haluan sitä kuollakseni.

Tutina punteissa on ollut saada minusta yliotteen.
Olen kuitenkin itsepintaisesti yrittänyt olla huomaamatta alkavaa vapinaa...
Hoen itselleni: en aio lietsoontua hysteriaan, minä osaan ja teen oman parhaani ja se riittää, vaikka päivän paras olisi karsiutuminen finaalista olen tyytyväinen itseeni.

Jännittäminen alkoi saada suhteettomat mittasuhteet.
Vai mitä mieltä olette; tänään (tokavika lajitreeni ennen isoa KK:ta) ja maha kuralla jännitin koko aamupäivän iltapäivän treeniä.
Pelotti ja jännitti, ahdisti ja itketti.
Tällainen käytös on epänormaalia minulle.
Olen oppinut nauttimaan paineesta ja se kestää hallinnassani, useimmiten.
Aloin jo epäillä, että tämä hetki on se poikkeus.

Onneksi asioilla on tapana järjestyä.
Tsemppasin aivan-huikean-mahtavan-upean-onnistuneen-itsetunnon-buustaus-treenin.
Olin vahvempi kuin pelkoni.
Tämä onnistuminen on suurempaa kuin pääsy Kalevan Kisojen finaaliin.
Nyt on jäljellä enää juhlahetki, valmistelut on suoritettu.
Ja mitä panoksien kovuuteen tulee, se ei haittaa, sillä minulla on luotiliivit.



2 kommenttia:

  1. Tsemppiä kisoihin! (Ja hieno takki muuten:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos nera!
      Ja jep jep, tämä takki on puhdasta rakkautta ensi silmäyksellä.
      Iskä totesi tästä takista, että enää brätkä puuttuu :)

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!