keskiviikko 22. elokuuta 2012

Niin lähellä

En sano: En ole ollut epätoivoinen.
Sillä epätoivo häilyy väkisinkin takaraivossa, kun juokset kymmenennen läpijuoksun samassa treenissä.

En sano: En ole ollut epävarma.
Sillä epävarmuus koputtelee ovelle hetkinä jolloin työnsä hedelmiä ei pääse konkreettisesti koettelemaan.

En sano: En ole ollut pettynyt.
Sillä kilpailut toisella puolella valtakuntaa tuloksella ilman tulosta ovat pettymys.

MUTTA

Olen taistellut vastaan miekkanani ilo, kilpenäni luottamus ja suojanani läheisten tuki.
Tällä nimenomaisella hetkellä minusta tuntuu järjettömän mukavalle.
Ilman mitään erityistä tietoista pohdintaa olen sujut oman urheilemiseni kanssa.
Minusta tuntuu hyvälle lähteä Lahteen.
Minun ei tarvitse todistaa kenellekään mitään.
Olen lunastanut kilpailuoikeuteni ja silloin minulla on täysi oikeus nauttia kilpailusta.
Olen ansainnut paikkani piste

Tavoitteeni on finaalipaikka.
Se ei vaadi ihmettä, mutta oman tason kohentamista.
Se on kova tavoite, mutta miksi tyytyä vähään, jos voi saada paljon.
Jos finaalipaikkaa ei tule, niin ei sekään mitään.
Siinä tapauksessa olen hetken pettynyt kisasta, mutta silti onnellinen matkasta.

Ei tarvitse osata lukea rivien välistä minulla on hyvä fiilis lähteä kesän hienoimpaan kisaan.
Strösseleinä jätskiannoksen päällä minua kohtasi mielettömän ihana materialistinen hyvänmielenhykerrys koskien Kalevan Kisoja.
Hankin itselleni uuden kisa-asun hetken mielijohteesta.
Nuukana ihmisenä lisäiloa toi Imatran Intersportin tarjoama reilu kisa-alennus.
Voi kuinka pienistä asioista iloa voikaan saada.
PLUS näytän jäätävän hyvälle keltamustissa.
Nyt on helppo säihkyä ja sädehtiä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!