sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kanelipullaa ja seiväsloikkaa


Tämä on se hetki, kun korvapuustit otetaan ulos uunista.
Tuoksu, hurmaava ja miellyttävä.
Muodoltaan persoonallisia.
Itsetehtynä kauniimpia kuin kaupasta ostetut valmisserkkunsa.
Kukaan ei enää muista, että kardemumma meinasi unohtua.
Kukaan ei tiedä, että pari desiä maitoa hulahti keittiönlattialle.
Jäljellä on hetki, jolloin saa nauttia tehdystä työstä.
Saattaa olla niin, että pullat jäivät sisältä raaoiksi ja maistuvat... no kyllä te tiedätte.. ei niin hyvälle.
Se ei kuitenkaan poista suunnatonta tekemisen riemua, joka projektiin on sisältynyt.
Saattaa kuitenkin olla, että pullat ovat suloisen makeita ja täydellisen suussasulavia.
Maistuvat paremmille kuin leipomon "virheettömät yksilöt", koska nämä ovat omin pikkukätösin työstettyjä.

Seiväshyppy on kuin korvapuustien leipomista.
Valmisteluja.
Työtä.
Turaamista.
Onnistumista.
Hankaluuksia.
Riemua.
Sotkua.
Iloa.
Ohjeiden noudattamista.
Soveltamista.

Tänään hyppäsin viimeisen lajitreenin ennen Kalevan Kisoja.
Kaikki on hyvin.
Tämä on hetki kun pöytä katetaan koreaksi ja odotetaan, että päästään nauttimaan herkuista tai niistä hieman raaoista pullista.
Olo on seesteinen.
Tapahtuipa ensi viikonloppuna mitä tahansa minulla on ollut mukavaa ja sehän kai loppupeleissä on tärkeintä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!