keskiviikko 22. elokuuta 2012

Häpeä

Jatkoa eilisestä.
Kirjoitin; minusta on vaikeaa olla rakastettavana.

Olin riemuissani, kun oivalsin tuon tunteen.
Tietenkään en ole tyytyväinen siitä, että olen huono rakastettuna oleva.
Ongelman huomaaminen on ensimmäinen askel kohti vaikeuden poistamista.

Olen antanut ajatusten virrata kuin kuohuvan kosken.
Luulen, että häpeä on se tunne, joka on saastuttanut puron veden.
Häpeän ja siksi tunnen, että rakkaus, joka minuun kohdistuu ei ole pyyteetöntä.
Koen, että minun on ansaittava rakkaus.

Häpeä on vaikea tunne.
Se rakentaa ihmisten väliin esteitä, joiden vierellä Kiinan muuri on pahanen tiilikasa.
Häpeä ajaa avoimuuden ja aitouden piiloon.

Seuraava kysymys on
Mistä häpeä syntyy?

 

2 kommenttia:

  1. Olen miettinyt myös ihan viime päivinä kysymystä häpeästä ja juuri sitä, että mikä on sen lähde. Toisaalta hyvä muistuttaa itseään, että häpeäkin on vain tunne. Aina niillä asioilla, joita häpeää ei ole tekemistä todellisen elämän kanssa. Itseltään vaatii aina enemmän. Ja toisaalta virheet ja yleinen hupsuus ovat niin inhimillisiä ominaisuuksia, että miksi niitä omalla kohdallaan häpeää:)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nera, puhut TAAS nii-iin asiaa.
      Tunnistan itsestäni juuri tuon jutun, että vaadin itseltäni potenssiin kymmenen enemmän kuin muilta.

      Olen myös tuota mieltä, että virheet tekevät meistä ihmisiä, inhimillisiä ja se on hieno juttu... miten se vaan omalla kohdalla unohtuu niin helposti.
      Välillä on tosi helppo hyväksyä itsensä ja virheensä ja jopa rakastaa niitä. Ja sitten ajoittain olen huomannut, että usein arjen kiire, väsymys ja hetkessä elämättömyys altistavat häpeälle niitä omia persoonallisuuksia kohtaan.

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!