perjantai 10. elokuuta 2012

aatoksia ajasta

Syksyinen arki alkaa varoitella saapumisestaan.
Kolea tuulinen ilma on kuin vieno koputus oveen; olen tulossa.
Kesä loppuu.
Loppuminen.
Rajallisuus.
Ajatuksia tipahtelee päähäni kuin kullankeltaisia lehtiä syystuulessa.
Elämän rajallisuus on hyvin perustavanlaatuinen asia.
Ajoittain tulee mietiskeltyä sitä isoa K-juttua, sitä kun valot itse kenenkin kohdalla sammutetaan viimeisen kerran ikinä.
Antiikin Kreikassa kuolemattomat jumalat kadehtivat ihmisten kuolevaisuutta.
Kuolevaisuus tekee elämästä ainutkertaista, merkityksellistä.
Kuinka etuoikeutettu olenkaan kun saan elää tätä elämääni.

Välillä vouhotan ja kohellan; milloin siksi että pääsisin tentin läpi,
tällöin, siksi että peppuni on liian luiseva ja näytän 13-vuotiaalle pojalle
tai tuolloin, siksi että jouduin muuttamaan ennalta suunniteltua treeniohjelmaa.

Sen rinnalla, että elämä on ainutlaatuinen mahdollisuus ja rajattu tuohon K-juttuun,
tuntuu aika turhalle vatvoa negatiivisella energialla varustettuja asioita.

Paljon todellisempaa
paljon nautinnollisempaa
on katsella liikutuksenkyynelten takaa Charlotten ja Valegron olympiasuoritusta
tai nähdä innostuksen ja ylpeyden tähtiä kimaltelemassa urheilukoululaisen silmissä, kun ojennan palkintolakun keihäskisamme voittajalle.

Tämä elämä on niin mittaamattoman arvokas lahja, että saudien öljymiljardit, brittien kruununjalokivet ja Applen brändi yhteenlaskettuna ovat pelkkää nappikauppaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!