lauantai 14. heinäkuuta 2012

Superhevosia

Kuinka minä rakastankaan näitä päiviä.
Tiedätkö tunteen?
Teet jotain asiaa ja kesken kaiken ymmärrät nauttivasi suunnattomasti siitä mitä teet.
On hienointa ikinä tajuta elävänsä ainutlaatuista hetkeä.

Olen ratsastanut tänään viidellä hevosella.
Nautiskellut siitä kuinka vanha tuttavani, herra liinaharja, on kaikkien vaivojensa jälkeen palautumassa ja raskaiden aikojen jälkeen edelleen yhteistyöhaluinen ja yritteliäs.
Sain kunnian lentää pienen ponin kanssa hänen elämänsä ensimmäiset hypyt.
Tuo pieni suklaasilmä palautti mieleeni tunteet, joita koin lapsena viilettäessäni pienillä poneilla.
Voi sitä spontaanin riemun ja naurun määrää.
Onnistuin viemään nuorta teinipoikaa läpi usean siistin radan.
Jokainen hyvä hyppy on kuin laittaisi rahaa hyväkorkeiselle talletustilille.
Fiilistellyt sitä kuinka yhteinen huumori ja kokemukset eivät katoa; lentäminen herra Mustanmiehen kanssa on aina yhtä hauskaa.
Ja päivän suklaakuorrutteena kakulle on oma pieni ruskea; täydellinen omana itsenään innokkaan pörheä hieman pyylevä hevoseni, joka puhaltaisi pilvet taivaalta jos sitä pyytäisin.

Heppaillessa parasta on läsnäolo tässä ja nyt.
Suhde hevoseen on aina välitön.
Ne todella opettavat kuinka hetkessä eletään.
Kuvassa Nannin sulhanen Canabis Z



http://www.highoffleystud.co.uk/stableexpress/images.asp?id=8725

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!