maanantai 16. heinäkuuta 2012

Päkkäri

Ne on tyhmänrohkeita ja järjettömän taitavia.
Ne tekevät kropallaan mitä haluavat.
Ne on seiväshyppääjäpoikia.

Fanitan niitä.

Kaiholla olen katsellut, kun ne kikkailee.
Hyppivät voltteja ees ja taas.
Kierteillä ja ilman.

Olen arka temppuilemaan.
Varsinkin taaksepäin heiluminen saa minut voimaan pahoin.
Opin siltakaadonkin vasta yläasteikäisenä.

NYT olen tehnyt jotain Viivin elämää suurempaa.
Uskaltauduin patjalla hyppäämään takaperinvoltin mahalleen.
IHAN MIELETÖNTÄ.
Kaikki se uskaltamisen riemusta pulppuava adrenaliini ei mahdu verisuoniini.
Hyppään takaperin yhä uudelleen
ja uudelleen
ja uudelleen
ja joka kerta olen yhtä ylpeä itsestäni.
Minä uskalsin.
Minä tein sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!