tiistai 17. heinäkuuta 2012

Olen maailman paras...

...piirakanpaistaja...
...mummoni jälkeen.
Hopea ei ole häpeä, koska olen saanut oppini tältä mestareiden mestarilta.
Kun olin pienempi kuin nyt, mummo teki piirakoita joka lauantai.
Kipitin peltonotkon yli mummolaan ja hain lämpimiä piirakoita meillekin.
Useasti olin mummolassa jo hyvissä ajoin, että ehdin tekemään piirakoita mummon kanssa
(lue: häiriköimään pyhää toimitusta).

Yläasteikäisenä halusin todella oppia taidon ja kävin mummon luona opettelemassa ihan oikeasti.
Ja pakko kehaista olen aika hyvä.
Mestareiden mestari ei ole ainoastaan huipputaitava tekemään, vaan myös huippuopettaja.
Minusta on koulittu taituri.
Piirakanpaisto on ehkä terapeuttisinta hommaa ikinä.
Homma menee nykyään niin, että minä kiikutan paistamiani piirakoita mummolaan maistiaisiksi.
Minun piirakkani läpäisevät arvostetuimman makuraadin (eli isovanhempieni) seulan.
Ja tästä olen todella ylpeä.
Ja niin kuin kuvamateriaalista voi arvata Viivi käytti tänään sadepäivän piirakoiden tekoon.

6 kommenttia:

  1. Naminam! Miepä pääsen kohta maistamaan noita siun tuotoksia :)))

    VastaaPoista
  2. Hyvin maistui meijän porukalle!
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tinu :)
      Piirakat läpäisivät siis lahjomattoman Jokirannan gourmet-raadin makuseulan!
      Se Loviisa-kuva oli kyllä kaiken kertova. Ihana serkkunen miulla <3

      Poista

Kiitos, jättämäsi jälki ilahduttaa meitä kovasti!